Levyarvio: Synthwavea Dingon ja Movetronin jalanjäljissä – Ananaksen hävyttömän tarttuva albumi on ensivaikutelmaansa monipuolisempi

Ananas
Feeniks
Luova

Tuottaja-säveltäjä Ana Välimäen ja vokalisti-sanoittaja Nana Liukkosen neljä vuotta sitten perustama duo jakaa levy-yhtiön tiedotteen mukaan mielipiteitä kuin ananas pizzassa. Jotkut tykkäävät, toiset ylenkatsovat. Ananaksen genre on autotunetettu synthwave, jonka tuotannolliset arvot ovat ainoastaan kohtuulliset. Toisaalta kappaleiden sanoituksista saa hyvin selvää ja soundit riittävät mobiilikuunteluun.

Jos hävyttömän tarttuvilla melodioilla sekä suomi-iskelmän ja -rockin romanttisia kliseitä estottomasti hyödyntävillä, melankolisilla, sopivasti ontuvilla lyriikoilla riittää vetovoimaa sukupolvesta toiseen – ja miksei riittäisi – Ananaksen goottipop voi hyvin nousta Dingon ja Movetronin jalanjäljissä suureen suosioon. Omiin Spotify-suosituksiini Typerä tyttö ilmaantui viime elokuussa.

Keskittyneemmällä kuuntelulla Feeniks osoittautuu ensivaikutelmaansa huomattavasti monipuolisemmaksi, ja sillä saattaa olla mahdollisuuksia kivuta vuoden parhaiden albumien listalleni. Käsipäivää ja Shakki ovat Tuomas Saarisen kitaralla maustettuja synth/post-punk-biisejä. Albumin aloittava balladi Tiara ja nimikappale paljastuvat levyn kiehtovimmiksi biiseiksi tuoreimman Kauris-singlen ohella.