Levyarvio: Uusia kerroksia pitkällä kaavalla – Shabazz Palaces ohjelmoi itsensä modernin hiphopin etulinjaan

Shabazz Palaces
The Don Of Diamond Dreams
Sub Pop

Kolmisen vuotta sitten Shabazz Palaces iski kahdella albumilla samanaikaisesti ja nimen alla hääri Digable Planetsissa aloittaneen Ishmael ”Laz” Butlerin kanssa multi-instrumentalisti Tendai ”Baba” Maraire. Ihmisen ja koneiden suhdetta pohtineet Quazarzalbumit nykivät digitaalisen sirpaleisesti. Nyt Maraire näkyy häipyneen ja meininki on muuttunut narkoottisen nestemäisesti soljuvaksi ja kaikessa kokeellisuudessaankin miellyttävän melodiseksi. Vaikka Laz räpäyttelyn ohessa soittaa kitaroita, syntikoita ja ohjelmoi rumpuja, hän ei suinkaan ole yksin asialla. Merkittävää apua antavat saksofonisti Carlos Overall, syntetisti Darrius Willrich ja erityisesti Erik Blood ja Evan Flory-Barnes, joiden bassolinjat jäävät kummasti mieleen kummittelemaan.

Ironista, että Marairen lähdettyä Palatsit tekee parhaan levynsä. The Don Of Diamond Dreamsista löytyy uusia kerroksia pitkällä kaavalla. Se onnistuu kuulostamaan modernilta hip hopilta Auto-tunea myöten samalla kun se rikkoo kaikki sen kliseet. Jälki trippaa niin paljon, ettei räppien sisällöstä hevin saa selvää, paitsi naisia kauniisti ylistävällä Thanking The Girlsillä. Laz räppää sivistyneen coolisti, lämmöllä. Kokonaisuudessa vallitsee selkeästi musta tietoisuus, mutta yksioikoisesta aggressiosta ei ole tietoakaan.

Hip hopin etulinjassa ollaan. Vaarallisen koukuttavaa kamaa.