Kasarin puolivälissä käynnistyneellä urallaan Sometimesin (1986) ja Blue Savannahin (1989) kaltaisten hittien sekä puolivallattoman abbailun (vuoden 1992 ABBA-esque -ep) kautta sittemmin suhteellisen repeytymättömiksi osoittautuneisiin uomiinsa asettunut brittiläinen koneduo Erasure on ennättänyt jo 17. studioalbumiinsa.
Andy Bellin ja Vince Clarken tuorein pitää sisällään korniuden kaltevilla rajapinnoilla tasapainoilevaa mahtipontisuutta (Still It’s Not Over) ja simpsakan idealistista ilottelua (Just A Little Love) melko sopivassa suhteessa. Taustat ovat kautta linjan miellyttävän vähäeleisiä ja pääosin huolella sävellettyjen kolmi- ja neliminuuttisten pop-pyrskäysten luontaisten linjojen myötäisesti liplattavia. Ajassamme raikkaan World Be Gonesta tekee ennen kaikkea sen tekijöilleen ominainen pidäkkeetön melodialähtöisyys, jota kokemuksen mukanaan tuoma häpeilemättömyys sulostuttaa.
Kiekon riippana on tietty, perin erasuremainen itseään toistavuus; mitään syvyys- tai leveyssuunnassa uutta ei enää puolivälin jälkeen ole tarjolla. Extramaininta johdonmukaista ylväyttä henkivästä, muun muassa aussiryhmä Wolfmotherin hengentuotteet mieleen tuovasta kansitaiteesta.