NINE: Killing Angels

NINE
Killing Angels
Burning Heart

Killing Angelsin taival ei alkanut mairittelevasti, kun Burning Heart siirsi sen julkaisua keväällä Turbonegron Scandinavian Leatherin tieltä. Ninen aika koittaa vihdoin, mutta puulaakin päätöksen ymmärtää, sillä prioriteetteja aseteltaessa Ninen kolmas kokopitkä jää selvästi kakkoseksi. Hurrit paiskovat edelleen rockaavaa hardcoreaan metallivaikutteilla tuimasti, mutta vauhdilla ollaan tultu alaspäin Lights Outin viiden tähden möyrimisestä.

Biisimateriaali on yksinkertaisesti niin kapeaa, että levy kuulostaa kovista ennakko-odotuksista huolimatta lähinnä tylsältä. Keskitempoisessa junnauksessa on toki tehoa, mutta melodioita on niukemmalti eikä levy tavoita Lights Outin äärimmäisyyttä ja nihilististä asennetta. Soundeiltaan ollaan tukevoiduttu ja rankkaahan tämä on kuin mikä. Liikaa Killing Angels toistaa opittuja jippoja ja totta puhuen Johan Lindqvistin rääkyminen tasapäistää lopputulosta. Jotenkin puolitiehen tässä ollaan jääty, ei voi mitään. Levyn paras veisu on Entombedin L-G Petrovin kanssa vähemmän herkästi duetoima Them, joka sekin kuulostaa enemmän Entomppelilta kuin Ninelta itseltään.

Kuten viimevuotisella Jyväskylän keikalla tuli todettua, Ninen tyyli on herkkä kärsimään pienimmistäkin takaiskuista. Jos soitto ei jyrää, soundit ei toimi tai svengi on hukassa, vaikuttaa se lopputulokseen armotta. Killing Angels on kelpo levy, mutta Lights Outin jälkeen se ei tunnu juuri miltään.