Minimalistista melodisuutta ja ekspressionistista maalailua – Otis Sandsjön kolmas albumi on leikkisän jazzin juhlaa

Ruotsalaissaksofonisti Otis Sandsjö on ihastuttanut jazzin ystäviä leikkisällä ja notkealla soundillaan jo debyyttialbuminsa Y-Otis (2018) ilmestymisestä saakka. Sandsjö on tarttunut kolmannella albumillaan torveensa uusi soundi keuhkoissaan ja laaja äänipaletti korvissaan. Albumilla on aikaisempaa roiskivampi tyyli maalata ajan kangasta. Leikkisyys saattaa tuoda paikoitellen mieleen Knower-tyylisen modernin elektrojazzin, mutta Sandsjö ei kuitenkaan tunnu jahtaavan internet-jazzin post-ironiaan kuorrutettua häilyvää suosiota. Katse on selvästi jossain hienostuneemmassa visiossa, jonka kuulee albumin kyvystä rauhoittua ja kehittää ideoita eteenpäin.
Välillä albumilla ylletään jopa lähes minimalistiseen melodiatapettiin, kuten Perla/moln-kappaleella. Levyn elektroninen puoli on kokeellista, pulputtavaa ja paikoitellen räjähtävää, lähes ekspressionistista värien käyttöä. Mutta kuitenkin Sandsjö on levyllä parhaimmillaan melodioiden kutomisessa. Jokainen saksofonilinja on soitettu kontrollilla niin, että juuri kappaleeseen oikea tapa tulkita melodia on taltioitunut.