Levyarvio: Super-coolia jatkumoa suoraan jazzin etulinjasta – Otis Sandsjö on jälleen näköetäisyydellä napakympistä

Arvio julkaistu Soundissa /.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.

Arvio

Otis Sandsjö
Y-Otis 2
We Jazz

2018 ilmestynyt Y-Otis soi meikäläisellä tiuhaan. Sitä kuunnellessa tuntui, että Berliinissä operoivat ruotsalaiset ovat ihan oikeasti keksineet uuden jazz-tyylin. Weather Reportin luoma pohja kuulsi läpi, mutta nestemäinen lopputulos maistui ehdottoman tämänpäiväiseltä ja kiihottavan jännittävältä.

Y-Otis 2 on edelleen kehitellyn edeltäjänsä suoraa jatkoa, tosiaankin ”liquid jazzia”. Tenoria ja vähän klarinettiakin mestarillisesti pelaavan Sandsjön rinnalla levyn toisena voimahahmona ja säveltäjäkumppanina toimii super-coolista tuotannostakin vastaava, molempia bassoja ja syntetisaattoria soittava Petter Eldh. Syntikoiden pääsäätäjä on Dan Nicholls (Squarepusher, Goldie). Lievästi sanoen kinkkisiä rytmejä nakuttelee Tilo Weber.

Näkemyksen syvyyden paljastaa se, ettei vaikutelma ole neuroottinen eikä hengästyttävä, vaikka tempot ja koko musiikki heijastelevat katkonaisen pirstaleista informaatiotulvaaikaamme hyvin osuvasti. Tunnelmat ovat paremminkin trippaavan unenomaisia. Jonas Kullhammarin ja Per Johanssonin huilujen keventämä Tremendoce erottuu R&B pitoisuudellaan. Bobbya täydentää trumpetti ja Atombahnia sello.

Tässä ollaan näköetäisyydellä napakympistä. Jazzin äärimmäinen etulinja kuplii nyt Y-Otiksessa, joka livenä tarkoittaa koko bändiä.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa