Vuosituhannen alussa newyorkilainen Interpol myi jylhän jälkipunkin uudelle yleisölle. Yhtyeen tunnistettavin piirre oli Paul Banksin lauluääni, jonka koleus tuntui tuolloin piristävältä.
Our Love To Admire- ja Interpol-albumit (2007 ja 2010) eivät toimineet toivotulla tavalla. Kun taiteelliset ja taloudelliset tavoitteet jäivät kumpikin täyttymättä, yhtye tiputtautui tauolle. Paul Banksin mukaan Interpol palaa “luultavasti ensi vuonna”. Siihen asti pitää tulla toimeen tällä tyydyttävällä soololevyllä.
Julian Plenti Is… Skyscraper -albumilla (2009) Paul Banks puhdisti työpöytänsä laatikoita, mutta Banks -levyn materiaali on uudempaa. Pääosin kiertueella puhdetöinä tehdyt kappaleet vaikuttavat vapautuneilta, mutta kovin kauas Interpolin tyylistä ei harhailla eikä tietoisesti hakeuduta. Banks on soittanut lähes kaiken levyllä kuultavan itse ja painavan bändisoiton puute kiusaa aluksi.
Muutama mahtikappale pelastaa Banks-albumin. Hienosti sisään hiipivä The Base avaa levyn upeasti ja vahvasti vyöryvä Summertime Is Coming vie sen puhdistavaan päätökseen. Over My Shoulder saattaisi olla toisin tehtynä Interpolin vuosikaudet hakema diskohitti. Täysin turhilta raidoilta tuntuvat vain roskakoriin tai White Liesin kolmannelle levylle kelpaava I’ll Sue You sekä kolme minuuttia liian pitkä Another Chance -kollaasi.
Paul Banks vastasi muutamaan kysymykseen hieman ennen Sandy-hurrikaanin saapumista.
Olet asunut New Yorkissa yli 15 vuotta. Oletko koskaan ajatellut muuttaa muualle?
– Totta helvetissä. Joka talvi. Sinun pitäisi kuulla minun marmatukseni, kun syksy lähenee loppuaan. En tule toimeen kylmyyden kanssa.
Onko mielestäsi olemassa sellainen bändi, joka kiteyttää musiikissaan myyttisen ”New York -soundin”?
– Uskon, että jotkut yhtyeet heijastavat tämän paikan henkeä. Ja me, siis yleisö, uskomme tiettyjen bändien olevan kyseisen soundin edustajia. Tuntuu palkitsevalta ajatella niin.
– Mieleen tulevat The Velvet Underground, Sonic Youth, The Strokes, Television, Ramones, Blonde Redhead ja Talking Heads. Minäkin yritän tehdä samaa, mutta mikään bändi yksin ei ole täydellinen esimerkki siitä, miltä New York kuulostaa.
Hylkäsit Julian Plenti -artistinimen ennen tätä levyä. Miksi päätit julkaista Banks-albumin omalla nimelläsi?
– En hylännyt häntä! Tuo on törkeää!
– Julian Plenti on nimi, jolla esiinnyin ennen Interpolia. Kun julkaisen tuolloin tekemääni materiaalia, liitän sen mielessäni Julian Plenti -nimeen. Ensimmäinen albumini ankkuroitui varhaisiin töihini. Tämän levyn materiaali on myöhempää tekoa eikä minusta tuntunut sopivalta jatkaa pseudonyymin suojissa. Se on hahmo menneisyydestäni.
Miksi julkaiset soololevyjä? Mitä asioita et voi tehdä Interpolin puitteissa?
– Interpolin laulut saavat alkunsa Danielin (Kessler) kitarajutuista. Rakennamme laulut niiden pohjalta. Bändi toimii sillä tavalla.
– Interpol on hyvin palkitsevaa yhteistyötä, mutta soololevyilläni teen laulut yksin. Yksin työskenteleminen on palkitsevaa omalla tavallaan, toisella tavalla. Kyse ei ole siitä, mitä en voi tehdä Interpolin kanssa. Kyse on siitä, mitä voin tehdä Interpolin kanssa ja siitä, mitä voin tehdä yksin.
Sinulla on ollut viikset ja parta muutaman vuoden ajan. Oletko koskaan ajatellut niiden ajamista pois?
– Olen. Toisaalta niihin tottuu.
– Naamakarvani pääsivät rehottamaan juuri silloin, kun otimme promokuvia tätä levyä varten. Kasvatin niitä ystäväni videota varten. Roolihahmoni piti näyttää siltä, että hän ei enää piittaa ulkonäöstään, että hän on luovuttanut sen suhteen jo aikoja sitten. Itse asiassa se ei ole kovin kaukana omasta totuudestani.
Teksti: TERO ALANKO