RAGE AGAINST THE MACHINE: Renegades

RAGE AGAINST THE MACHINE
Renegades
Epic

Alunperin Rage Against The Machinen uusimman julkaisun piti olla live, mutta yhtye oli myös nauhoittanut studiossa Rick Rubinin johdolla nipun covereita, jotka se mieluummin halusi julkaista. Tom Morello on tosin kieltänyt Renegadesin olevan cover-levy, koska bändi on tehnyt biiseistä niin itsensä näköisiä. Väitteessä on perää. Harva bändin nuoremman polven faneista tunnistaa Maggie´s Farmia Bob Dylanin kirjoittamaksi tai uskoo Street Fighting Man -nimistä rypistystä The Rolling Stonesina tunnetun pystyynkuolleen kääkkälauman tekosiksi. Rage Against The Machinen käsittelyssä protorap ja hardcore sopii ongelmitta samalle albumille.
Renegadesin kahtatoista kappaletta yhdistää se, että ne ovat kaikki toimineet inspiraationa Ragen uralla ja että niissä on aistittavissa joko musiikillisesti tai sanomallisesti oman aikansa arvoja pilkkanaan pitävää kapinahenkeä. Yhtye varmasti haluaisi itsensä historiaan samaan seuraan MC5:n tai hip hopin todellisiksi löytäjiksi tituleeratun Afrika Bambaatan joukkoon. Ja sinne se varmasti päätyykin.
Etukäteen levyn hip hop -raidat voitiin arvella bändin klaaraavan kunnialla, mutta miten tulisesti funkkaavasta soittotyylistään tunnettu virtuoosijoukkio tekee suoraviivaisille rockbiiseille? Minor Threatin In My Eyesin raaka alkuvoima kärsii nykivyydestä, mutta viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana turhilla covereilla liki tuhottu Kick Out The Jams kulkee voimalla ja taidolla. Uutta eloa puhalletaan eniten silti levyn kahteen viimeiseen raitaan. Street Fighting Manissa ja Maggie´s Farmissa loistaa etenkin juuri bändin jättänyt Zack De La Rocha, jonka antaumuksellisuus ja patoutunut viha kuulostaa omakohtaisista kokemuksista kummunneelta. Aktivistismistaan tunnetuksi tullut ja itsekin kovia kokenut solisti sopii kertomaan alistetun kansanosan kärsimyksistä niin Los Angelesin kaduilla kuin Meksikon viidakoissakin.
Renegades päättää Rage Against The Machinen ensimmäisen aikakauden. Se on viimeinen levy, jolle De La Rocha antoi oman työpanoksensa, joten bändi on väistämättä uransa vedenjakajalla. Jemmassahan olisi vielä albumillinen livematskua, jota voisi viivytystaktiikkana käyttää ennen seuraavaa oikeaa RATM-albumia, mutta ennen kaikkea Morello ja kumppanit tarvitsisivat nopeasti uuden keulahahmon. Ja mielellään vallankumoussotilaan piirteitä omaksuneen De La Rochan veroisen. Good luck.