Rakkautta ja politiikkaa – Rise Againstin punk rockissa on myös henkilökohtainen ulottuvuus

Rise Against
Wolves
Virgin

Chicagon punkveteraanien pilkkakirveet osuvat kahdeksannella albumillaan jälleen prikulleen kohteisiinsa: osansa Rise Againstin sanamyrskyistä saavat niin Valkoisen talon uusi hallinto, finanssialan ketkut kuin eskapistista viihdettä tarjoavat mediakonglomeraatitkin, mutta samaan aikaan solisti Tim McIlrathin sanoituksiin on hiipinyt henkilökohtaisempi ulottuvuus.

Tämä sisällöllinen ratkaisu on tehnyt Rise Againstin ulosannille erittäin hyvää: Wolves on tekstien tasolla huikean hieno sekoitus yksityistä ja yleistä, julkista ja henkilökohtaista, retorista ja itsetutkiskelevaa. Näillä mitta-asteikoilla Rise Against lieneekin tehnyt kypsimmän albuminsa, ja bändin ilmaisussa sanoitukset yksinkertaisesti syventävät yhtyeen geneerisen yksinkertaisen, stadionkertosäkeitä ja hillittyä raivoa pirskahtelevan punk rockin joksikin suuremmaksi, genrerajojaan kantavammaksi.

Silti Wolvesin kauneimmaksi ja koukuttavimmaksi sävellykseksi osoittautuu surullisen introvertti rakkauslaulu Politics Of Love. Ehkä siitäkin on luettavissa yleisemmän tason merkityksiä näinä vaarallisina aikoina.