SCISSOR SISTERS: Night Work

Arvio julkaistu Soundissa 8/2010.
Kirjoittanut: Tero Alanko.

Hävytön olemus, hikiset keikat ja kutkuttava versio PInk Floydin Comfortable Numb -biisistä heittivät newyorkilaisen Scissor Sistersin kerralla tähtiin. Avoimesti gayhin yhtyeeseen ihastuivat miljoonat ihmiset, jotka eivät ole koskaan kuuluneet mihinkään alakulttuuriin.

Arvio

SCISSOR SISTERS
Night Work
Polydor

Hävytön olemus, hikiset keikat ja kutkuttava versio PInk Floydin Comfortable Numb -biisistä heittivät newyorkilaisen Scissor Sistersin kerralla tähtiin. Avoimesti gayhin yhtyeeseen ihastuivat miljoonat ihmiset, jotka eivät ole koskaan kuuluneet mihinkään alakulttuuriin.

Kahdella ensimmäisellä albumilla (Scissor Sisters, 2004 ja Ta-dah!, 2006) Scissor Sisters osoitti, että yhtyeessä on muutakin kuin kiiltävä pinta. Nämä riikinkukot näyttäytyivät biisinikkareina, joilta taittuivat niin sykkivät diskohitit, klassinen radiopop kuin mahtiballaditkin. Juuri siksi Night Work tuntuu pettymykseltä: Levyraati-kielellä sen materiaali on samaa jumputusta laulusta toiseen.

Kolmannen levyn paineet meinasivat nujertaa Scissor Sistersin. Ennen Night Workin äänittämistä hylättiin kokonainen albumi. Pelastajaksi palkattiin Stuart Price, jonka omat levytykset olivat joskus tuoreita ja kiinnostavia, mutta joka on nyttemmin tuottanut aerobic-musiikkia Madonnalle.

Night Work käynnistyy reippaasti, mutta kymmenessä minuutissa se tamppaa itsensä uuvuksiin. Pianointrosta lähtien Robbie Williamsilta kuulostavan Fire With Fire -singlen myötä tehokkaimmat temput on käytetty. Sen jälkeen aika kuluu lähinnä lukemattomia viitteitä (lue: varkauksia) ihmetellen ja umpipöhköä Invisible Light -finaalia odotellessa.

Lisää luettavaa