SCISSOR SISTERS: Scissor Sisters

SCISSOR SISTERS
Scissor Sisters
Polydor

Homodiskoa ja 70-luvun aikuisrockia. Siinä New Yorkin uusimman kohubändin debyytti tiivistettynä.

Selkein vertailukohta tämän päivän popmaailmasta Scissor Sistersille löytyy The Darknessista. Scissor Sistersin keulakuva Jake Shears pukeutuu Justin Hawkinsin tapaan haalareihin, tosin nahkaisiin sellaisiin. Kumpikin yhtye hakee vaikutteensa vuosikymmenten takaa ja molemmat on luotu viihdyttämään massoja toisin kuin esimerkiksi New Yorkin edellinen next big thing Fischerspooner, joka oli suuresta hypestä huolimatta tuomittu marginaaliin.

The Darknessiin verrattuna Scissor Sisters on oivaltavampi ja monipuolisempi. Scissor Sisters osaa vaihtaa tyylilajia lennossa ja kuulostaa aina hyvältä. Yhtyeen debyytti kumartaa ainakin 70-luvun alun Elton Johnille, Bowielle, Roxy Musicille, Pet Shop Boysille, Giorgio Moroderille, Duraneille ja Paradise Garage -klubilla soineille diskoklassikoille.

Debyytin biisimateriaali on kauttaaltaan vahvaa. Albumin avausraita Laura huumaa glam-pianollaan, Mary olisi Robbie Williamsin esittämänä megalomaaninen stadionhitti, New Yorkin entistä pormestaria Rudolph Giuliania piikittelevä Tits On The Radio jää soimaan päähän varmemmin kuin yksikään The Darknessin riffi ja Better Luck Next Time olisi ollut takuuvarma ykköshitti Atlantin molemmin puolin 80-luvulla.

Ja löytyyhän levyltä myös yhtyeen läpimurtohitti Comfortably Numb, joka on yksi pophistorian hienoimmista covereista ja vahva ehdokas vuoden 2004 parhaaksi singleksi. Pink Floydin The Wall -tuplalta löytyvä raita on Scissor Sistersin käsittelyssä muuntunut uskomattomaksi Bee Gees meets Giorgio Moroder -diskopalaksi. Voin vain kuvitella, mitä Disco sucks -paitoihin sonnustautuneet progejäärät olisivat tuumineet tästä 25 vuotta sitten.