SINIAALTO: Kuolema

Kirjaa ei tiettävästi pitäisi tuomita kannen perusteella, eikä nimi miestä pahenna. Siniaalto-nimi virittää kuulijan odotustilaan, ja trion vaikuttajien Tangerine Dreamin ja Klaus Schulzen estetiikkaan tutustunut aavistelee, mitä odottaa. Signaalinkäsittelyä tuntevien tahojen mukaan siniaalto on puhtain aaltomuoto. Sen jakso on yhden täydellisen syklin vaatima aika, joka ilmaistaan taajuutena.

Suuri osa kuulijoista on koulittu jatkuvaan toistoon mutta niin ikään suureen tapahtumatiheyteen. Pitkäjänteisesti liikkuvassa Siniaallossa institutionalisoituu syntyvä ristiriita, joka selittyy länsimaisen populaarimusiikin valossa. Lyhytjänteisten kuulijoiden kauhuksi Kuolema on hidasliikkeinen ja vaatii kärsivällisyyttä. Tarinan aloittaa Matka vyöhykkeelle ja päättää Veteen haudattu. Välissä soivat Hulluuden rajapinnalla sekä Lepopulssi ja Pakokauhu, jotka kutsuvat nimillään lähestymään mielentiloja aallon metaforan kautta.

Pulssi on jatkuva ja kantava, tiheä joskaan ei ytimekäs siinä merkityksessä, joka on populaarimusiikin harrastajille läheisin. Ikuisuuden kestävän kehämäisen liikehdinnän ympärille ilmaantuu avaruus ympäröivistä, suhteellisen satunnaisistakin väliinleikkauksista. Vaihtelu sekä toistuvien elementtien yllätyksellinen voimistuminen ja vaimentuminen yllättävät jatkuvuuteen tuudittautuvan.