SLADE: Ambrose Slade – Beginnings / Play It Loud

Arvio julkaistu Soundissa 09/2006.
Kirjoittanut: Asko Alanen.
Slade saa vihdoin parempaa huomiota kuin tumpusti digitalisoidut hittikokoelmat. Albumisetti kattaa etsikkoajan ja huimimman nousukauden. Useista singlehiteistä kuullaan vain liveversiot ja b-puolet, joten bändiä arvioidaan nyt pitkäsoittojen ja lavashow'n pohjalta. Erot longarien kesken ovat melkoiset. Vuoden 1969 esikoisalbumiin Ambrose Slade pakersi viikossa merkillisen cover-kimaran. Valinnat ovat roimasti kiinnostavammat kuin tulkinnat.

Arvio

SLADE
Ambrose Slade - Beginnings / Play It Loud
Salvo

Slade saa vihdoin parempaa huomiota kuin tumpusti digitalisoidut hittikokoelmat. Albumisetti kattaa etsikkoajan ja huimimman nousukauden. Useista singlehiteistä kuullaan vain liveversiot ja b-puolet, joten bändiä arvioidaan nyt pitkäsoittojen ja lavashow’n pohjalta. Erot longarien kesken ovat melkoiset. Vuoden 1969 esikoisalbumiin Ambrose Slade pakersi viikossa merkillisen cover-kimaran. Valinnat ovat roimasti kiinnostavammat kuin tulkinnat. Miten Jeff Lynnen tuntematon Idle Race -helmi Knocking Nails Into My House, kaksi Steppenwolfia, Zappan Ain’t Got No Heart, Moody Blues, Marvin Gaye ja Ted Nugentin nuggetti ovatkin osuneet remmin repertuaariin? Omasta instrumentaalista Genesis sikisi sanoitettu Know Who You Are.

Skinhead-kantisella Play It Loudilla tyyli ja vahvuudet alkavat paljastua. Melodisen popin rankka kitaravoima ja Noddy Holderin raspiääni korostuvat omilla raidoilla, kuten Raven, Dirty Joker ja Sweet Box. Yllätysvalinta on ”Bonzo Dog” Innesin Angelina. Potin räjäyttävät upea Mann/Weill-leffacover The Shape Of Things To Come sekä listadebyytti Get Down And Get With It.

Slade Alive! (1972) toi ensihitin ennakoiman lavavoiman esiin. Seitsemän biisiä myrskyää aktiivisessa vuorovaikutuksessa yleisön kanssa. Oma In Like A Shot From My Gun tykittää täysillä Ten Years After -bluesin, Lovin’ Spoonful -slovarin, Born To Be Wildin ja raivoisan rock-potpurrin rinnalla.

Slayed? on vakiintuneen singlebändin voimannäyte. Se poiki kaksi lujaa listahittiä Mama Weer All Crazee Now ja Gudbuy T’Jane, ja monta yhtä jykevää albumiraitaa. Huutokertsit ja handclapping-iskut tukevoittavat popkoukkujen tenhoa. Jopa Janis Joplinin Move Over omitaan Slade-klassikoksi. Yhtään turhaa raitaa ei löydy, joskin kiekon rautaista yhtenäisyyttä rikkovat b-puolet ja promohölinät. Mitä tapahtuikaan Sladelle? -niminen albumi tuli myöhemmin, mutta asiaa mietittiin jo Old New Borrowed And Bluen ilmestyessä. Soittoasenne oli kohdallaan, mutta Holder/Lea -sävelkynistä syntyi haljumpaa räimettä, jota kepeämmät popit ja pianokilkutukset eivät paikanneet. My Friend Stan on lepsu single, joten vain Everyday-slovari jäi kestohitiksi. B-puolet kohentavat nyt kokonaisuutta, etenkin riffikäs The Bangin’ Man.

Amerikan valloitus ei ihan onnistunut, mutta Alive Vol. Two (1978) todistaa bändin olleen ärhäkkäässä iskussa. Tuoreissa biiseissä Be ja Burnin’ The Heat Of Love on pontta. Vuonna 1980 Readingiin vilttiketjusta poimitun Sladen riehakas keikka poiki liveantologian myöhemmät näytteet. Hätäinen festari-ep sai jatkeeksi vankan On Stage -tallenteen, jolla hittisiivut jäävät uusien voimapalojen jalkoihin: Rock’n’Roll Preacher, When I’m Dancin’ I Ain’t Fightin’, Lock Up Your Daughters ja We’ll Bring The House Down.

Hyvin toimitettu hittiretrospektiivi ja Slade In Flame -leffalevy olisivat vielä poikaa.

Lisää luettavaa