Ensimmäinen ajatus yhtyeestä on luonnollisesti: taas yksi ”superbändi” lisää. Lopputulos on kuitenkin enemmän kuin osiensa summa ja Giraffe Tongue Orchestra onnistuu seisomaan täysin omilla jaloillaan.
Dillinger Escape Plan -kitaristi Ben Weinman ja Mastodon-kepittäjä Brent Hinds ovat takoneet kymmenen monipuolista, tyylistä ja tunnelmasta toiseen vaihtelevaa rockrallia. Mukana on suoraviivaista rokkia (Adapt Or Die), Mastodonin kevyempää laitaa muistuttavaa raskaampaa jyystöä (No-One Is Innocent), tanssilattialla liikettä aiheuttavaa pop-vivahdetta (Blood Moon) sekä rehtiä diskokomppia (Everyone Gets Everything They Really Want).
Vaikka tyylit vaihtelevat, paketti pysyy hyvin kasassa ja punainen lanka ehjänä. Siitä pitää huolen Alice In Chainsin nokkamiehenä vaikuttava William DuVall, joka pääsee todella osoittamaan monipuolisuutensa ja vahvuutensa laulajana.
Jäsentensä taustat huomioiden Broken Lines on piristävä yllätys. Se on oikeasti erilainen soittajiensa ykkösbändeihin verrattuna, mutta seassa on kuitenkin sopivassa määrin kaikuja miesten pääbändeistä. Eli runsaasti uutta ja ripaus tuttua. Broken Lines onkin yksi maukkaimmista superbändilevyistä, joita olen kuullut. Toimii!