Tänään julkaistiin suomimetallin järkäle, jota on työstetty yli vuosikymmen – lopputulos häikäisee

Time II on suomimetallin Sagrada Familia. Ei sitä nyt aivan sataa vuotta tehty, mutta siltä se tuntui. Lähes Star Wars -tyyliin tietokoneteknologian riittävälle tasolle kehittymisen odottamista ja pari muuta yllättävää käännettä sisältänyt levyntekoprosessi vei 11 vuotta. Tilanne muistuttaa, pienemmässä mittakaavassa, siltä osin Guns N’ Rosesin Chinese Democracya, että moisen odotuksen jälkeen faneille tuskin riittää mikään muu kuin kaikkien aikojen paras albumi. Gunnarit eivät sellaista maailmalle antaneet, mutta en ymmärrä kuinka Time II ei Wintersunin faneille se olisi. Paitsi tietenkin, jos he odottivat Time I:n (2012) toisintoa.
Levy hellii korvia hauraankauniilla japanilaistyyppisillä sävelteemoilla, jotka kasvavat valtaviksi orkestraatioiksi ja kun eeppinen metallipuhuri alkaa puhaltaa, se murjoo korvat ihanasti mustelmille. Sävellysten estetiikka, dynamiikka ja koheesio on saumatonta ja sovituksellisesti orgaanista. Kaikki lomittuu yhteen eikä mitään voi jättää pois.
Time II on suurten kontrastien levy. Vuodenajat, maisemat ja tunnelmat soljuvat biisistä toiseen luonnollisena jatkumona kuin kevätlumi Fujin rinteiltä. Biisien välit hämärtyvät, eikä Time II ole enää kuusi biisiä vaan sinfoninen kokonaisuus. Äänikuva on täynnä kuin Asakusan huhtikuiset kirsikkapuut; kaikkea on aisteille ihan liikaa, mutta tukkoisuudesta ei ole tietoakaan, sillä jokainen kaunis melodiakukka, pinnalta brutaali riffinkarahka ja orkestraalinen monsuuni on täydellinen juuri omalla paikallaan. Jari Mäenpään sävellyksissä ja massiivisissa, pienimpiä detaljeja myöten loppuun asti mietityissä instrumentaatioissa on joka kuuntelulla uutta ihasteltavaa, ja muusikoista jokainen on instrumenttinsa Musashi. Kaikki hyperblastit, bassojuoksutukset ja kitarasoolot palvelevat kuitenkin vain teosta, eivät egoja.
Tusinan kuuntelun jälkeenkin tuntuu että olen raapaissut vasta teoksen pintaa. Kuuntelen Time II:ta vielä kauas tulevaisuuteen, mikä saattaakin olla tarpeen ellei bändin julkaisutahti tästä ripeydy.