TOM PETTY & HEARTBREAKERS: Anthology – Through The Years

Arvio julkaistu Soundissa 03/2001.
Kirjoittanut: Antti Marttinen.
Nasaaliäänellä, Rickenbackerilla ja American Girl -hitillä vuonna 1976 Roger McGuinn -koulukunnan suosikiksi noussut Tom Petty ylsi Heartbreakerseineen loppujen lopuksi suurempaan suosioon kuin The Byrds konsanaan.

Arvio

TOM PETTY & HEARTBREAKERS
Anthology - Through The Years
MCA

Nasaaliäänellä, Rickenbackerilla ja American Girl -hitillä vuonna 1976 Roger McGuinn -koulukunnan suosikiksi noussut Tom Petty ylsi Heartbreakerseineen loppujen lopuksi suurempaan suosioon kuin The Byrds konsanaan. Pettyllä oli hanskassaan taito tehdä tarttuvia, rullaavia kitarabiisejä joista pätevä bändi muokkasi välittömiä rock-klassikoita, jotka ottivat paikkansa kitararockia janoavien kuulijoiden sydämestä.
Floridalaisyhtyeessä oli alkuvaiheessa energistä maanläheisyyttä, joka muuttui vuosien myötä vankaksi ammattilaisuudeksi, jonka myötä kitaristi Mike Campbell, kosketinsoittaja Benmont Tench ja rumpali Stan Lynch saivat paljon sessiotöitä. Pettyn rennon kuuloinen honotus alleviivasi hänestä piirtynyttä rennon ja rehdin rokkarin kuvaa. Sellaiset hitit kuin Refugee ja The Waiting olivat kuin luotuja amerikkalaisiin autoradioihin, eikä Petty vierastanut mahdollisuutta duetoida Stevie Nicksin kanssa biisissä Stop Draggin´ My Heart Around tai käyttää Banglesia taustakuoronaan kappaleessa Waiting For Tonight.
Pettyn biisit ovat kestäneet aikaa ja nousseet todellisiksi rock-klassikoiksi. Eivätkä ne kaikki ole suinkaan samasta puusta veistettyjä. Pettyn tapauksessa olkapäiden hierominen rockin isojen nimien kanssa toi kuplettiin uutta juonta. Dave Stewartin kanssa syntynyt Don´t Come Around Here No More (1985) oli onnistunut Petty-linjan ja tuoreempien soundien hybridi, Bob Dylan -yhteistyö Jammin´ Me (1987) viitoitti tietä menestyksekkäälle Travelin´ Wilburysille, jonka myötä kuvaan astui myös supertuottaja Jeff Lynne. Lynne-yhteistyöt Full Moon Fever (1989) ja Into The Great Wide Open (1991) kuuluvat Pettyn parhaisiin albumeihin, joita hänen on sittemmin ollut vaikea panna paremmiksi. Byrds-velkaansa Petty maksoi muun muassa Anthologylla mukana olevalla liveversiolla So You Want To Be Be A Rock´n´Roll Star ja kaveerasi myös McGuinnin kanssa.
Vaikka Pettyä on ennenaikaista kuitata menneeksi suuruudeksi, on kuitenkin totta, että siirryttyään 90-luvun puolivälissä MCA:lta Warnerille mies ei ole toistaiseksi yltänyt vastaaviin mainetekoihin. Through The Years kattaa vuodet 1976 – 1993 eikä tylsiä hetkiä joukosta juuri löydy. Toisaalta mukana ei myöskään ole paljon sellaista, mitä vuonna 1995 julkaistulla upealla cd-boksilla Playback ei olisi. Silti Anthology toimii hyvin isoveljensä suppeampana kansanpainoksena ja on kelpo tiivistelmä suuren amerikkalaisen rock-hahmon uran kohokohdista, vaikka suppeaan vihkoseen olisi peruskrediittien lisäksi kyllä voinut sisällyttää lisäinformaatiota. 

Lisää luettavaa