Lohtua niille, jotka vuosikymmenestä toiseen jäävät syrjään Tom Waitsin harvinaisten kiertueiden reiteiltä. Viime vuonna ympäri Eurooppaa ja USA:ta äänitetty Glitter And Doom on herran ensimmäinen konserttilevy sitten 21 vuotta sitten ilmestyneen Big Timen. Esitykset on äänitetty kaikkiaan tusinassa kaupungissa, mutta kansion ensimmäisellä levyllä seitsemäntoista kappaleen palapelistä rakentuu lyömätön keikkasetti.
Tom Waitsista tulevat ensimmäiseksi mieleen kalifornialainen hipsterimeininki, Broadwayn hämärä puoli ja rockin kulmikkain kulmakunta. Glitter And Doom -levy muistuttaa mustan musiikin vaikutuksesta Waitsin soundiin. Make It Rain on silkkaa Screamin’ Jay Hawkinsia ja Get Behind The Mulen villi huuliharppusoolo puuvillapeltojen bluesia. Such A Screamista on paha laittaa enää funkymmaksi. Saksofonisti Vincent Henry ja kitaristi Omar Torrez kunnostautuvat. Goin’ Out West svengaa kuin Marc Bolanin haamua kävelyttävä kolmijalkainen kulkukoira.
Kurinalaisesti rennon kvintetin kiteytykset osuvat kautta linjan naulan kantaan ja päähenkilö uhkuu uusiutuvaa energiaa. Rujoa, repaleista, tunteellista, täydellistä.
Kakkoskiekko sisältää valikoiman Waitsin lavajuttelua. Maestro hipelöi pianoa ja jorisee surrealistisia satuja mässäilevistä korppikotkista ja avaruuspöksynsä kastelleista astronauteista. Kiehtovaa ja opettavaista, mutta tuskin palaa levypesään vielä ensi viikolla.