TOM WAITS: Used Songs

"Ostaisitko sinä tältä mieheltä käytetyn laulun?"
Minä ainakin ostaisin.
Itse asiassa minä ostaisin Tom Waitsiltä yhden käytetyn laulun paljon mieluummin kuin pari albumillista niitä aivan upouusia. Minä olen nimittäin tasan tarkkaan samaa mieltä kuin Sir Elwoodin Hiljaisten Värien Juha Lehti, joka lokakuun Soundissa vakuutti, että juuri ne varhaiset Tom Waitsin levyt ovat jääneet kaikkein rakkaimmiksi:
"Että se jätkä osaakin kuvata tilanteita niin kauniisti. Niin monet kerrat mä oon jäänyt miettimään, että kuinka jollain voikin olla tuollainen kyky yhdistää yksinkertainen hempeä musiikki tollasiin tarinoihin. Mä en ole koskaan oikein innostunut uudemmasta Waitsistä, Rain Dogseista ja muista? Niissä vanhoissa on hienoja melodioita. Sitten kun homma alkoi raaistua, se ei enää käyttänyt niitä kauniita harmonioita ja melodisuutta."
Siinähän Juha Lehti ehtikin jo kiteyttämään sen olennaisimman, mitä tästä Rhino-yhtiön taiten keräämästä Tom Waits-kokoelmasta voi sanoa. Vuosina 1973-1980 Waits julkaisi Asylum-levymerkillä seitsemän albumia, joilta nämä 16 pientä mestariteosta on poimittu. Noihin aikoihin Tom Waits oli ainutlaatuinen tekijä lauluntekijöiden laajassa joukossa. Römeällä äänellään hän kirjasi kulmakuppiloiden karuja kertomuksia, tulkitsi aamuöisen suurkaupungin tunnelmia ja toi beat-sukupolven urbaanisti sykkivän runokielen uudelle vuosikymmenelle.
Eihän tältä levyltä tarvitse kuin mainita muutamia tuttuja lauluja – sellaisia kuin Heartattack And Vine, Whistling Past The Graveyard, Blue Valentines, The Heart Of Saturday Night tai Tom Traubert's Blues – niin eteemme avautuu varhaiskauden Waits-maailma kaikessa karuudessaan kirkkaine neon-valoineen ja mustaakin mustempine varjoineen, karheana, aitona ja aina yhtä elämänmakuisena. Näiden levyjen jälkeen lähti Tom Waits etsimään uutta suuntaa luovana taiteilijana, eikä mies ole sittemmin taakseen vilkuillut, sillä siinä, missä esimerkiksi Neil Young on urallaan kulkenut moneenkin suuntaan mutta aina lopulta palannut lähtökohtaansa, ei Waits ole milloinkaan tehnyt elettäkään löytääkseen uudelleen näiden 70-luvun levytystensä ainutlaatuisen taikapiirin.