TOM WAITS: Real Gone

Arvio julkaistu Soundissa 09/2004.
Kirjoittanut: Petri Silas.
"Unta ja hopeaa" käyttää TV2:n kalevalaisessa Rauta-Aika-spektaakkelissa Vesa-Matti Loirin näyttelemä Ilmari uuden vaimonsa tekoaineina. Tähän kun yhdistää vielä sepelin ja rudan, päästään Tom Waitsin musiikin raaka-aineiden ytimeen.

Arvio

TOM WAITS
Real Gone
Anti

"Unta ja hopeaa" käyttää TV2:n kalevalaisessa Rauta-Aika-spektaakkelissa Vesa-Matti Loirin näyttelemä Ilmari uuden vaimonsa tekoaineina. Tähän kun yhdistää vielä sepelin ja rudan, päästään Tom Waitsin musiikin raaka-aineiden ytimeen. Tosin tällä erää lauluntekijän reseptissä on perusaineiden ohella myös modernimpi tekijä X, levylautaset. Niitä käyttelee äänikuvaan erittäin hienosti sopivalla tavalla Waitsin 18-vuotias poika Casey. Sovittakoon siis, että unen, hopean, sepelin ja rudan rinnalle nousee Real Gonen kohdalla vaikka joku trendikäs kahvijuoma.

Soittajiston kohdalla suurin ilonaihe on kitaristi Marc Ribot'n paluu ruotuun. Toki Waits on tätä New Yorkin helmeä ja vanhaa aseveljeään hyödyntänyt sessiomiehenä säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta nyt Ribot on mukana levyn tehneessä perusbändissä, joka saapuu Eurooppaan marraskuussa. Ribot'n soittoa ihaileva tuskin pysyy tuolillaan miehen näyttäessä, miten Los Cubanos Postizos -yhtyeen myötä hiottu ilmaisun alue pukee Waitsin sävelmiä. Marcin ohella eniten ääneen pääsevät basisti Larry Taylor sekä rumpali Brian "Brain" Mantia – vaikka levy-yhtiön tiedotteessa puhutaankin ratkiriemukkaasti triosta Mark Ribot, Larry Talyor ja Brain Manita!

Waitsin biisintekokynä on kaksi kesää sitten julkaistun levykaksikon Blood Money/Alice tasolla, mutta uusia maailmanennätyksiä – tai edes pitkähkön hiljaisuuden vuonna 1999 päättäneen Mule Variationsin tasoa – ei hamuta. Vaimonsa Kathleen Brennanin kanssa tämä 54-vuotias on kuitenkin taas lyönyt kasaan 15 raitaa, joiden myötä asemat yhtenä USA:n elävistä kansallisaarteista vahvistuvat entisestään.

Kateeksi käy Caseyä ja hänen kahta sisarustaan: he ovat taatusti saaneet kuulla isänsä parhaita tarinoita jo pikkumuksuina unten maille menon hetkillä. Sillä onhan se lopulta niin, että vaikka Tom Waits korahtelisi juttujaan millaisen taustan päälle tahansa, paketin pääosaa näyttelee aina se hänelle tyypillinen omituinen hahmogalleria. Real Gonen musiikissa piano tekee tilaa perkussiivisemmalle lähestymistavalle, mutta teksteissä seikkaileva hullunkurinen perhe varastaa taas lähes kaiken huomion. 

Lisää luettavaa