Viiden tähden eleganssia ja dramatiikkaa – Zola Jesusin Okovi ei anna maailmalle toivoa

Zola Jesus
Okovi
Sacred Bones

Zola Jesus alkoi Nika Roza Danilovan yhden naisen noise-projektina. Särön ja kaiun kyllästämät biisit olivat vaikuttavia, mutta yleiseen tietoisuuteen Danilova pääsi vasta siistittyään soundiaan Stridulum-ep:lle (2010), joka oli julkaisuvuotensa parhaita levyjä. Kokeellisempi Conatus (2011) ja sen aikaiset keikat olivat myös ilmiömäisen hyviä.

Voittokulkua seurasi epäonnistuneita kokeiluja. J.G. Thirlwell -kollaboraatio Versions (2013) ja popimpi Taiga (2014) olivat molemmat vaisuja. Oletin Zola Jesuksen ajan olleen ohi. Okovia edeltäneet singlet Exhumed ja Soak olivat kuitenkin vahvoja ja nostivat odotuksia levyä kohtaan.

Okovi on niin soundeiltaan kuin temaattisestikin lähellä Stridulumia. Soakin toistuva ”you should know I would never let you drown” peilaa Stridulumin joka biisissä toistunutta romanttista ideaa tuhoutuneesta maailmasta, jossa selviämme yhdessä. Erotuksena Okovilla Danilova tuntuu vähemmän vakuuttuneelta siitä, että selviämme.

Okovi yhdistelee Stridulumin dramatiikkaa Conatuksen eleganssiin tuntumatta kuitenkaan askeleelta taaksepäin. Vaikka levyssä onkin paljon tuttua, on se entistä syvempi niin sävellyksellisesti kuin sanoituksellisestikin.