ZZ TOP: Chrome, Smoke & BBQ

Eihän tämänkaltaisen kokoelman teossa voi epäonnistua! Teksasin parhaan pikku bändin tuotanto vuosina 1970-1992 oli niin omaperäistä, tasavankkaa ja useasti piristävän yllätyksellistä, että neljä cd:tä täyttyy kuin itsestään. Kun pohjiksi lyödään muutama Billy Gibbonsin ja Moving Sidewalksin varhaisraita ja kronologian loppuun toinen mokoma 12-tuumaisia "medium rare"-versioita, kirkastuu kokonaiskuva enemmän kuin tyydyttäväksi.

Kymmenen levyn sisältö kurottuu säästeliäämmin esiteltyjen ensilevyjen pelkistetyistä blueseista rautaisemman boogievaiheen kautta videopopin helmiin ja kierrätettynä takaisin juurevaan vääntöön. On aina yhtä innostavaa havaita, kuinka ZZ Top löysi terävimmän otteensa kakkoslevyn Francene-singlellä ja etenkin Bar-B-Q -revityksellä. Kolmikko piukensi buugia seuraavan albumin ässäraidoilla La Grange ja Beer Drinkers & Hell Raisers ja oli aivan vastustamattomassa iskussa Fandangon kakkospuolen studioraidoilla, jotka huipentuvat Tushiin.

Tejas ei ollut yhtyeen ärhäkimpiä levyjä, mutta sen jälkeen tulleet Degüello ja El Loco ovat yhä trion täysipainoisimmat albumit. Ensin mainittu on koosteella loistavasti edustettuna, mutta jälkimmäiseltä puuttuu yllättäen monta erinomaisen locoisaa biisivaliota (Groovy Little Hippie Pad, Ten Foot Pole, Party on the Patio). Video-hittien alkusuma on sitäkin murhaavampi: Gimme All Your Lovin', Got Me Under Pressure, TV Dinners, Sharp Dressed Man ja Legs tulevat upeana eliminaattorisarjana peräkkäin.

Siitä eteenpäin yhtye muuttui parodisemmaksi, teknoperkussioiden tahtiin sätkiväksi karikatyyriksi itsestään, joskin levytysten ja hittien viihde- ja svengiarvot pysyivät sangen korkeina. Sympatiapisteitä heltiää auliimmin, kun menevien custom-kaarojen, pitkäsääristen hempukoiden, telkkarimurkinan ja muun pop-hörhöilyn jälkeen bluesin mureampi muoto löytyy jälleen. My Head's in Mississippi -biisin kaltaisten helmien ansiosta saattaa myhäillä tuskitta myös Hollywoodiin räätälöidyille Doubleback- ja Viva Las Vegas!- hiteille.

Entäpä paketointi! Aaltopeltiseksi täyden palvelun tienvarsikioskiksi Teksasin malliin naamioitu laatikko sisältää levyjen ohella kartongista leikeltävän ja tönön etupihalle aseteltavan rekvisiitan ukkoineen, hassun pläräyskuvaleffan ja menu-kirjasen. Kansien välissä on oiva historiikki sekä kappalelistan läpiluku bändin itsensä kommenteilla. Hupaisan komeasta kokonaisuudesta puuttuvat vain huokeat aurinkolasit.