Osio: Kevennystä

Onko hevi paskimmillaankin parasta? Tätä voi pohtia Take On Me -kasarihitin metalliversion parissa

Norjalaisen A-ha-yhtyeen Take On Me on pesunkestävä kasariklassikko, pophitti oikein muotovalioimmasta päästä. Se tarttuu kerrasta päähän, sen falsettilaulut herättävät kunnioitusta sukupolvesta toiseen ja se kuulostaa vuonna 2019 ihan yhtä freesiltä kuin ilmestyessään vuonna 1984. Sanakirjassa voisi ihan hyvin olla ”syntikkapop”-merkinnän kohdalla vaikkapa kuvakaappaus tämän kappaleen maineikkaasta musiikkivideosta.

Aina ei mene putkeen – Kerry Kingin keikkamokailu näytti, että Slayer-titaanillekin tulee huonoja päiviä

Onko joskus tuntunut siltä, ettei mikään onnistu? Jotain tämänkaltaista lienee kulkenut Slayerin Kerry Kingin mielessä, kun mies yritti saada pari viikkoa sitten New Yorkissa When the Stillness Comes -biisiä käyntiin. Slayer on matkannut kiertueella jo vuodesta 2018 alkaen, ja Setlist.fm-sivuston mukaan yhtye on soittanut kappaletta livenä kaikkiaan 273 kertaa, mutta syystä tai toisesta biisin intro ei tällä kertaa kulkenut sitten millään.

Salaperäinen Gojira-fani kasasi videokollaasin, joka saattaa vaarantaa mielenterveytesi

Gojira lienee oppinut Morbid Angelilta parikin asiaa, mutta yksi korvaanpistävimmistä on yhtyeen into käyttää niin kutsuttua pick scrape -kikkailua riffeissään. Tässä tekniikassa kitaristi hankaa plektraa sopivalla tavalla kitaran kieliä vasten, ja kun äänenvoimakkuus on lujalla ja särö on tapissa, plektransivalluksesta irtoaa räväkkä ääniefekti. Ai et ymmärtänyt, mitä edellä mainitulla ajettiin takaa? No, laita yläpuolelta video päälle, niin siltä löytyy parisataa havaintoesimrkkiä aiheesta.