Jarkko Kumpulainen on jo pitkän linjan muusikko. Folkin, etnon, popin, hiphopin, chansonin ja monen muun tyylin rajapinnoilla ristiin rastiin tallusteleva Tekstitetyt unet -albumi on kuitenkin debyytti Vapaaherrat-yhtyeen kanssa. Se on valloittavan rönsyilevä paketti vapautunutta fiilistelyä, joka sopii sekä huolettomaan että keskittyneeseen mielentilaan. Mutta mitä tuore albumi kertoo itse artistista?
– Lyyrinen mielihän toimii siten, että ideat kulkee mukana ja tiivistyvät ajassa. 18-vuotiaassa pojassa syttynyt tunne elämän ulkopuolisuudesta yksinäisenä yönä syyskadulla kulkiessa saa Uneen-biisissä parikymmentä vuotta myöhemmin tiiviimmän muotonsa kielikuvassa ”yön sinisestä sydämestä, joka sykkii kaupunkien ikkunoista.”
– Kun nämä asiat heittää pidemmälle aikajänteelle, en osaa enää sanoa mikä on yksityistä ja mikä ei. Juhlavasti sanottu, mutta maailma on muusa. Ei tässä auta ajatuksiaan ja tuntemuksiaan omia. Kyse on siitä välineestä, jolla kukin maailmaamme maalaa. Kyllä joku henkilökohtainen linkki pitää minusta lauluihinsa ja teksteihinsä olla.
”Kyse on siitä välineestä, jolla kukin maailmaamme maalaa.”
Musiikki syntyy lopullisesti vasta suhteessa kuulijoihin. Kumpulainen haluaa kuuntelijoissaan herättää tunnetiloja ja saada heidän ajatuksenjuoksu vertymään. Arjesta pakeneminen ei sen sijaan laulajasta ole tavoittelemisen arvoinen asia.
– Kaikkihan me henkilökohtaisista kuplistamme käsin kohtailemme maailmaa, toisiamme ja uniamme. On siis minusta vain kaunista, että löydämme joskus jonkun yhteisen sävyn, tunnelman tai vireen. Musiikki on minulle erityislaatuinen taiteenlaji, koska se perustuu jo lähtökohdiltaan jakamiseen ja yhteissoittoon.
– Arjen käsitemörkö perustuu ympäröiviin realiteetteihin, mutta silti se on sävytettävissä tarpeen mukaan. Minusta on jännä ajatella, että se paatuneinkin jamppa näkee öisin unia, joissa se rakentaa maailmoja ja yhdistelee aistimuksia, tuntemuksia, kuvia sekä tekstin ja dialoginpätkiä ihan suvereenilla tavalla vehreiksi ja eheiksi kokemuksiksi. En usko, että olemme ihan erillään niistä öisistä seikkailuistamme vielä lounasaikaankaan.
Ihan sattumalta Tekstitettyjen unien tunnelma ja tyyli ei ole syntynyt, sillä Kumpulainen kertoo tehneensä lujasti keikkoja ”keräilyeräpelimannina”. Musiikillisesti albumin juurista ainakin maailmanmusavaikutteiden alkuperä ovat myös paikallistettavissa.
– Maailmanmusiikki ja -laulelma ovat selkeä kehityskaari Rovaniemen vuosilta, kuopiolainen muusikko muistelee.
– Silloisen ryhmän kanssa koluttiin läpi maailman- ja kansanmusiikin, folkin ja lauluntekijyyden kirjoa sekä soittimia.
– Samaan aikaan sekoiltiin kyseenalaisesti sekä kunniakkaasti ympäri Suomea Orkestar Business Classin kanssa, joka oli Jaakko Laitinen & Väärä raha -yhtyeen rosoisempi prototyyppi. Samalla alkoi vähän kuin vahingossa myös oman materiaalin tuotanto kiihtyä, joka pohjasi sitten aktiiviseen toimintaan ja keikkailuun lavarunouden parissa.
– Olen aina kokenut, ettei ole olemassa tiettyä musiikkilajia tai artistia, joka olisi itsenään ylitse muiden, eli menen biisit, ja itselleni erityisesti tarinat, edellä. Ne joko liikuttaa tai sitten ei.
Teksti: Antti Luukkanen
Artikkeli julkaistu alun perin Soundissa 10/2015