Piiloprogen avulla pois Turusta – Tarkkailuluokalla Salaliitto

Sari Markus

Aivan nimensä mukaisesti ei Salaliitto onnistunut hiipimään joukkoomme. Yhtye oli nostettu potentiaalisena menestyjänä esiin jo ennen vuoden 2015 lopussa ilmestynyttä pitkäsoittoa. Eikä ihme. Turussa bändiksi tiivistyneen Salaliiton suriseva ja melodinen indierock soi valloittavan kaihoisana.

Salaliiton kappaleista ja tämän haastattelun vastauksista kantaa vastuun kitaristi-laulaja Ossi Alisaari, joka on tuttu Penniless-yhtyeestä. Luja bänditausta löytyy muidenkin jäsenten soittohistoriasta. Ossi kuitenkin kertoo, että Salaliiton perustaminen tapahtui täysin sattumanvaraisesti.

– Yhdistävä tekijä meillä on kai halu ja tarve ilmaista itseämme musiikillisesti ja päästä hengailemaan viikonloppuisin muuallekin kuin Turkuun. Salaliiton tyyliä ei ole mitenkään kiveen hakattu, joten voimme tehdä ihan sitä mitä sattuu tulemaan ja juuri se tässä onkin parasta. Usein vaan ihmetellään uutta biisiä sovitettaessa, että miten ihmeessä tästä nyt tämmönen tuli.

Salaliiton debyyttiä valmisteltiin jo pidemmän aikaa. Ossi kuitenkin sanoo, että fokus pysyi hyvin kasassa koko prosessin ajan. Biisit oli hiottu valmiiksi jo hyvissä ajoin ja miksauksestakin huolehti Ossin velipoika Pekka Alisaari.

– Kaikki biisit olivat keikkakunnossa jo ennen levyn äänityksiä, joten itse äänitystyöhön ei kovinkaan montaa päivää mennyt. Pekalle annettiin sen jälkeen kaikki aika maailmassa levyn miksaamiseen, koska meillä ei ollut vielä tuolloin levy-yhtiötä eikä siis näin ollen sovittua julkaisupäivää. Olemmekin ehtineet jo treenailla uusia biisejä
keikkakuntoon vinyylin saapumista odotellessa.

Vain vinyylinä ja digitaalisena julkaistun esikoisalbumin kappaleet ovat siis Ossin käsialaa. Ihan alun perin ne eivät olleet kuitenkaan räätälöity uudelle bändille.

– Pöytälaatikkoon pistettäessä biisien oli tarkoitus olla mun soolokeikoille sopivia. Joissakin oli suomenkieliset tekstit melko pitkällä, mutta toiset olivat ihan diibadaaba-idea-tasolla. Mulla oli ajatuksena julkaista jonkinlainen soololevy suomen kielellä, mutta toisin kävi.

”Miten ihmeessä tästä nyt tämmöinen tuli.”

Yhtye on puhunut progesta muutamaankin otteeseen musiikkiaan määritellessään. Itse löydän sitä sieltä kuitenkin hyvin vähän. Käy ilmi, että progressiivisuus merkitsee Salaliitolle myös asennetta.

– Meille progressiivisuus on vapautta soittaa ihan miten vain ja mitä vain. Afgaaniturkiksen hajuisimmat biisimme jäivät levyn ulkopuolelle, koska päätimme julkaista pop-levyn. Tää on enemmän tälläistä piiloprogea, koska jonkin
tietyn musatyylin kopioiminen ei istu intuitiiviseen biisienkirjoitusprosessiimme. Niin sanottu progeisuus ehkä kuuluu enemmän keikoillamme, koska jätämme biiseihin tilaa improvisoinnille.

Salaliiton biisit tunnistaa saman henkilön tekemiksi kuin Pennilessilläkin. Mutta miten muiden jäsenten oma persoonallinen panos kuuluu Salaliiton musiikissa?

– Kun biisejä aletaan sovittaa, soitamme ihan mitä mieleen tulee. Usein jo se kuulostaa Salaliitolta. Mikon pähkähullu soittotapa on täysin erilainen kuin muilla rumpaleilla, fillit ja soiton intensiteetti on aivan omanlaistaan. Rapan melodisessa bassonsoitossa huomaa hyvin hänen musikaalisuutensa, homma toimii rumpujen kanssa yhteen aivan täydellisesti. Timon kitara on usein biisin koristelua, äänimaailman rakentamista ja laulun kommentointia.

Tutustu: soundcloud.com/salaliitto

Julkaistu alun perin Soundissa 2/2016