Tarkkailuluokka nostaa esille uusia ja tuoreita artisteja, joita kannattaa pitää silmällä.
Helsinkiläisen elektropop-kokoopano feelswithcapsin juuret kantavat vuoteen 2012, kun laulaja Sofi Meronen järjesti itselleen keikan työpaikalleen erään helsinkiläisen tavaratalon kahvilaan. Mukaan keikalle hän pyysi Jooelia ja Mikaelia (Myrskog), jotka olivat jo aiemmin tehneet kahdestaan ”maukasta” instrumentaalimusiikkia nimellä The Feels.
Keikkaa varten kolmikko sovitti muutaman Merosen kirjoittaman kappaleen ja näin sai alkunsa nykyisen yhtyeen pohja. Paljon ehtinyt tapahtumaan myös sen jälkeen. Myöhemmin Jooel päätti keskittyä Lake Jons -bändiinsä ja hetken vaiheilun jälkeen kokoonpano täydentyi rumpali Aleksi Kinnusella, tutulla jonka Meronen oli nähnyt soittavan useammalla keikalla.
– Siitä eteenpäinhän on ollut uskomatonta nousukiitoa, että nappiin meni. Fun fact: muistan, kun Aleksi oli joskus ajat sitten yhden mun läheisemmän ystävän kämppis, ja piti kaverinsa kanssa vuoden ajan Excel-taulukkoa kaikista juoduista oluista. Ajatuksena oli ilmeisesti, että se kenellä on eniten, voittaa. En tiedä kuka voitti, Meronen kertoo.
Alkuperäiseltään kirjoitusasultaan bändi totteli nimeä The Feels, mutta havainto suositusta nimestä sai trion ristimään itsensä uudelleen. Yksi The Feels löytyi Yhdysvalloista ja jopa Euroopasta bongattiin yksi FEELS. Ratkaisu oli kuitenkin lopulta niin sanotusti nenän edessä.
– Haluttiin, että meillä ois uniikki nimi, ja Instagramissa nimi oli jo pidempään ollut feelswithcaps. Uuden levyn myötä nimenvaihto ja ajoitus tuntui luonnolliselta! Ja tavallaanhan uusi nimi on vaan edellinen nimi selitettynä: feels capsilla kirjoitettuna on yhtä kuin FEELS, Sofi Meronen avaa.
– Siinä vaiheessa, kun FEELS muuttui feelswithcapsiksi, visio oli että musaa vietäis popimpaan, elektronisempaan ja tanssittavampaankin suuntaan verrattuna aiempaan tuotantoon. Serot-bändin kautta oma musiikillinen tausta on viime vuosina pyöriny paljon housen ja teknomusiikin parissa, niin ehkä sieltä maailmasta on jotain tarttunut tähänkin, Aleksi Kinnunen kertoo.
”Joni Mitchell sanoi jotenkin tähän suuntaan, että biisintekijänä ensin kirjoitat itsestäs, sitten ehkä sun lähellä olevista ihmisistä, ja lopulta mahdollisesti enemmän universaaleista, koko maailmaa koskevista asioista.”
Mitä haluatte kertoa musiikillanne? Mistä biisinne kertovat?
– ”Dancing in melancholy landscapes”. Siinä on mun mielestä yhdellä lauseella loistavasti tiivistetty, mistä tässä hommassa on kyse. Tärkeintä mulle on, että kuulijalle välittyy jonkunlainen tunne. Mulle se tunne näissä biiseissä usein on sitä haikeaa melankoliaa, jossa on kuitenkin mukana myös toiveikkuutta ja iloakin. Herkkää, mutta tanssittavaa, Kinnunen pohtii.
– Pyritään luomaan musiikillisia maailmoja, joissa yhdistyy samanaikaisesti elämän eri puolia, surua ja iloa, pienellä sci-fi -mausteella, syntetisaattoreista päävastuuta kantava Mikael ”Myky” Myrskog visioi.
– Mä kirjoitan biisit, siinä vaiheessa ne on aikalailla raakileita, ja sitten me sovitetaan ne yhdessä. Joni Mitchell sanoi jotenkin tähän suuntaan, että biisintekijänä ensin kirjoitat itsestäs, sitten ehkä sun lähellä olevista ihmisistä, ja lopulta mahdollisesti enemmän universaaleista, koko maailmaa koskevista asioista, Sofi Meronen kertoo ja jatkaa:
– Musta tuntuu, että etenkin alussa kaikki biisit oli lähinnä tunteista, joita käyn läpi. Nyt oon ehkä tuolla matkalla eteenpäin, että aihealueet laajenee myös itsen ulkopuolelle.
Mitkä asiat ovat inspiroineet teitä viimeksi?
–Viime aikoina on julkastu tosi paljon kiinnostavaa tuoretta pop-musiikkia ja se on inspiroinu mua. Esim. Billie Eilish ja Robyn hienoja esimerkkejä siitä, että mainstream-artisteiltakin tulee tosi rohkeaa tuotantoa. Tekno/house-fanituksen kautta mulla kolahtaa usein minimalismi ja on ilo kuulla, että sitä hyödynnetään pop-tuotannoissakin. Fiilistelen kun musassa on tilaa ja uskalletaan luottaa siihen, että vähillä elementeillä pärjää kunhan ne elementit on hyviä, Aleksi Kinnunen intoilee.
– Akira-manga, kirjasto, kaikenlainen musiikkiin ja sen tekemiseen liittyvä pohdiskelu ja sisustaminen, Mikael Myrskog listaa.
– Asuin vuoden Lontoossa 2017–2018 ja iso osa tulevan levymme biiseistä on syntynyt sinä aikana. Mulla oli siellä yks aika vaiheikas ihmissuhde, ja jonkunlainen kulttuurishokki päällä, ja käsittelin näitä fiiliksiä biisinkirjoituksen kautta. Mulla ei myöskään ollut pianoa tai koskettimia, mikä on mulle yleisin kirjoitussoitin, vaan ostin kitaran. Sekin vaikutti siihen, millaisia biisejä syntyi, Sofi Meronen kertoo.
Sofi Meronen – laulu, koskettimet
Tiedätkö yhtyeen tai artistin, joka ansaitsee pulpettinsa Soundin Tarkkailuluokalle? Ilmianna heidät meille seuraavalla kaavakkeella:
Hups! Emme löytäneet lomakettasi.
Ota myös haltuun Soundin Tarkkailuluokka-soittolista, jolta löydät (lähes kaikki) sarjassa esitellyt artistit siististi yhdessä paketissa:
