Tunteeko artisti olevansa lauluntekijänä nyt vahvempi kuin koskaan aiemmin?
– Ehdottomasti. En tiedä minkälainen levy olisi ollut pari vuotta sitten, ei yhtä hyvä kuin nyt, Kanerva spekuloi.
Etunimellään esiintyvältä Kanervalta on viime vuosina julkaistu lähinnä yksittäisiä kappaleita, jotka eroavat toisistaan sekä tyylillisesti että sovituksellisesti. Mitä siis tulevalta levyltä voi odottaa musiikillisesti? Tekstiorientoituneisuudestaan huolimatta draaman kaari on ainakin tarkkaan harkittu.
– Levyllä on yhtenäinen kaari, vaikka se sisältääkin keskenään erityyppisiä biisejä. Kun mietin biisijärjestystä, ajattelin että se olisi kuin elokuva jonka alussa on päätepiste ja josta sitten aletaan kelaamaan menneitä tapahtumia välähdyksinä. Tunnelmat vaihtelee helpottuneisuudesta raskaaseen epätoivoon, mikä on elämässä aika perus. Soundimaailmassa on paljon tummia sävyjä ja delay-kitaraa, kaikkea ihanaa.
Kanerva on pistänyt alulle Radio Helsingissä kuuluvan Lauluraita-ohjelman, jossa keskustellaan biisilyriikasta. Voisi ajatella, että taiteenlajin perinpohjainen tunteminen myös lisäisi entisestään itsekritiikkiä.
– Ohjelman tekeminen on ollut hienoa ja ollaan saatu jutella monen huipputekijän kanssa. En ole onneksi huomannut siitä mitään stressin tai itsekritiikin nousua. Aihe aiheuttaa lähinnä innostusta. Jokaisella on oma juttu ja oma ääni, kilpailen itseni kanssa koska haluan tulla paremmaksi. Rakastan ajatusta, että saan kehittyä kirjoittajana enkä ole koskaan valmis tai perillä.
Kanervalla on myös käsikirjoittajan koulutus. Siitä huolimatta hän kokee, että juuri biisitekstien kirjoittaminen on hänen vahvin lajinsa.
– Kouluaikojen kaverit kirjoittaa tv-sarjoja, komediaa ja tosi-tv:tä. Mulla oli jo aikoinaan jossain aivosolussa tieto, että musiikki ja biisintekstien kirjoittaminen on omin juttuni. On se aika eri asia kuin esimerkiksi tv-sarjan dialogin kirjoittaminen. Tekstin pitää soida ja siinä pitäisi olla lyhyessä ajassa avautuva maailma ja jonkinlainen maailmanselitys. Laulan aina läpi sitä tekstiä mitä teen, kenelle teenkään. Mun viisivuotissuunnitelmaani kuuluu tsempata itseni hyvin työllistetyksi sanoittajaksi, teen nytkin jonkin verran tilaustöitä. Viime aikoina olen sanoittanut jazzia.
”Rakastan ajatusta, että saan kehittyä kirjoittajana enkä ole koskaan valmis tai perillä.”
Tulevan albumin on kerrottu tutkivan pitkän parisuhteen kaarta. Kanerva on myöntänyt, että se perustuu osittain omiin kokemuksiin. Onko vaara, että kuulija alkaakin miettiä yhteyttä laulajaan itseensä, ja laulut itsenäisinä teoksina jäävät sivuosaan? On mielenkiintoinen ajatus, kuinka luontevasti todellinen elämä suodattuu laulujen muotoon. Onko itsesensuuri ystävä vai vihollinen?
– Olisin narsisti jos ajattelisin, että tunteeni ja ajatukseni parisuhteesta olisivat jotenkin uniikkeja. Ihmiset ovat lopulta aika samanlaisia tilanteissaan. Mulle olisi tosi paljon ahdistavampaa avata elämääni ja perhettäni jossain blogissa kuvien kanssa. Mutta biisinteossa on paras mennä möyhimään omia tunteitaan, niitä voi sitten venytellä ja vanutella kuin purkkaa ja totuus on jossain out there. Tärkeää on, että kuulija samaistuisi johonkin ja tuntisi jotain. Olen aina tehnyt lauluja henkilökohtaiselta pohjalta, en ole halunnut kirjoittaa mistään etäännytetyistä fiktiivisistä hahmoista. Itsekritiikki ja arkuus on mulla vähentynyt ajan myötä, mutta molempia esiintyy edelleen.
Teksti: Antti Luukkanen
Julkaistu Soundissa 2/2018
Tutustu: https://www.facebook.com/kanervalaulaa/
Tiedätkö yhtyeen tai artistin, joka ansaitsee pulpettinsa Soundin Tarkkailuluokalle? Ilmianna heidät meille seuraavalla kaavakkeella:
Hups! Emme löytäneet lomakettasi.
Tutustu myös Soundin Tarkkailuluokka-soittolistaan, jolta löydät sarjassa esitellyt artistit (tai ainakin ne Spotifysta löytyvät) sekä muita tuoreita ja kiinnostavia nimiä: