Artistien Israel-boikotti on ”pelkurimainen ja häpeällinen”, sanoo Nick Cave – kovaa tekstiä julkisessa kirjeessä

AOP

Ihailtavaa järkähtämättömyyttä vai jääräpäisen muusikon hiljaista syyllisyydentuntoa? Musiikkimedioiden kommenttiketjuissa pohditaan paraikaa, kumpaa osastoa tämä Nick Caven ulostulo edustaa. Otapa siitä nyt selvää.

Cave tunnetusti aiheutti kohua & närkästystä viime vuonna, kun mies päätti vetoomuksista huolimatta esiintyä Israelissa. Muun muassa Roger Waters ja Brian Eno ovat ajaneet väsymättä Israeliin kohdistuvaa kulttuuriboikottia maan palestiinalaispolitiikan tähden, ja boikottiliike kannustaa/pyytää/vaatii kaikkia rockmuusikkoja jättämään Israelin pois maailmankiertuesuunnitelmistaan. Ilmeisesti liikkeen painostus oli niin intensiivistä, että Cave suuttui.

”Minusta tuntui tärkeältä vastustaa ihmisiä, jotka yrittävät estää, kiusata, sensuroida ja hiljentää muusikoita”, Cave sanoi tuolloin.

Cavelta kysytään aiheesta edelleen, ja nyt laulaja julkaisi verkkosivuillaan kirjeen, jonka hän on alun perin osoittanut Brian Enolle. Kirjeessä Cave sanoo suorat sanat Israel-boikotista.

”En kannata Boycott, Divestment and Sanctions -liikettä, kuten hyvin tiedät. Minusta Israeliin kohdistuva kulttuuriboikotti on pelkutimainen ja häpeällinen”, Cave kirjoittaa Enolle.

Samaan hengenvetoon Cave kuitenkin vakuuttaa, ettei arvosta Israelin politiikkaa, ja että hän on jo tehnyt paljon töitä palestiinalaisten hyväksi.

”En kannata Israelin nykyistä hallintoa, mutta en hyväksy ajatusta, että päätökseni soittaa jossain maassa olisi jonkinlainen hiljainen hyväksyntä sen hallituksen politiikalle. En myöskään hyväksy kuvailemiasi julmuuksia, ja olen niistä hyvin tietoinen”. Cave kirjoittaa.

”Olen tehnyt huomattavasti töitä palestiinalaisten hyväksi Hoping-säätiön välityksellä. Olen henkilökohtaisesti kerännyt 150 000 puntaa Palestiinan lapsille, joten olen jo pelannut kentän toisella puolella.”

Tavallaan ymmärrettävä ajattelutapa – eipä sitä muuallakaan katsota tuen osoitukseksi hallinnolle, jos joku artisti päättää konsertoida jossain maassa – mutta toisaalta Israelin tilanne on niin kärjistynyt, että se on tavallaan oma lukunsa. Muistetaan esimerkiksi Etelä-Afrikka, jossa konsertoimista ei katsottu apartheid-politiikan aikana hyvällä.