Yhdysvaltalainen Decibel-lehti vaihtoi muutaman sanan tuottaja Bob Rockin kanssa, ja kuinka ollakaan, puheenaiheeksi nousi myös Metallican maineikas nimikkolevy vuodelta 1991. Tuo rapeat 16 miljoonaa kopiota myynyt järkäle on edelleen ylittämätön merkkipaalu Rockin uralla – seikka, jonka mies itsekin auliisti myöntää.
”Se on suurin kulttuurityö, mitä olen tehnyt”, tuottaja kertoo. ”Levy muutti sen, mitä radiossa soitettiin. Olen siitä hyvin ylpeä. Muistelen sitä lämmöllä.”
Rock mainitsee tietäneensä jo And Justice for All -albumin jälkeen, että hän voisi tehdä bändin raskaalle soundille oikeutta. Niinpä kun Metallica otti häneen yhteyttä ja kysyi, kiinnostaisiko tuottajaa miksata heidän tuleva levynsä, Rock vastasi, että voisi sen sijaan tuottaa koko hoidon.
”Bändi kuulosti isolta ja hirviömäiseltä livenä, mutta Justice-levyllä siitä painosta ei ollut jälkeäkään. Niin minä ajattelin”, Rock sanoo.
”Myöhemmin bändi tuli Vancouveriin soittamaan minulle biisejään. C-kasetilla, vieläpä. Kuulin Sad But Truen ja tajusin, että minähän pystyn siihen. Tiesin, miten se saataisiin kuulostamaan isolta.”
Rock lisää Metallican pari aiempaa levyä tuottaneen Flemming Rasmussenin tehneen loistavaa työtä, mutta bändi itsekin ilmeisesti halusi sekoittaa pakkaa. ”Jos tuotat tämän, sinun täytyy tehdä hommat omalla tavallasi”, yhtye evästi tuottajaehdokasta.
”Niinpä laitoin heidät soittamaan samassa huoneessa yhtä aikaa. He eivät olleet tehneet niin koskaan aikaisemmin. Ei ollut oikeastaan mitään ennakkoon sovittua tapaa tuottaa Metallicaa. Toin pöytään sen, mitä tiesin ja tein, mitä bändi kehotti minua tekemään.”
”Nämä tyypit olivat jotenkin syvempiä, intensiivisempiä. Joinain hetkinä ajattelin Jamesin sanoituksia ja ajattelin, että tämä kaveri on yhtä hyvä kuin kuka tahansa muu. Hän oli intensiivinen, hänen biiseissään mentiin syvälle.”
Rock sanoo myös, että hänen hommaansa helpotti, kun hän ei katsonut bändiä mitenkään ylöspäin. Jos studiossa olisi ollut Rockin rakastama Led Zeppelin, ei työskentely olisi kenties onnistunut, mutta Metallicaan hänellä oli sopivan professionaali lähestymistapa.
”He olivat minulle vain tyyppejä. En välittänyt siitä, keitä he olivat vaan siitä, mitä he halusivat tehdä. Ja siitähän tuottamisessa on lopulta kysymys.”