Metallican fanilehti So What julkaisi jälleen mittavan haastattelun, jossa kuullaan metallijättiläisen jäsenten mietteitä uuden albumin julkaisemisen kynnyksellä. Tällä kertaa James Hetfield kertoo ajatuksiaan tulevasta julkaisusta, ja mitä ilmeisimmin laulaja käsittelee levyllään hankalaa lapsuuttaan tiukan kristillisessä perheessä. Aikaisemmin Hetfield on puhunut aiheesta jyrkemmin, mutta nyt sävy on hitusen sovinnollisempi.
”Se todella auttaa ymmärtämään omaa lapsuutta, kun saat itse lapsia ja tajuat, mitä omat vanhempasi joutuivat kokemaan”, Hetfield sanoo.
”Minäkin ajattelen joskus näin vanhempana, että antakaa hei vähän armoa, olen vain ihminen. Mutta kun olet lapsi, pidät vanhempiasi jumalina. He eivät tee virheitä, ja mitä he ikinä sanovatkaan, sillä tavalla asioiden pitää mennä. Mutta kun tulet vanhemmaksi, alat ajatella: ’Anteeksi, kun nostin teidät jalustalle, pidin teitä jumalina ja syytin teitä siitä ja siitä asiasta. Tekin olitte vain ihmisiä. Te teitte parhaanne, ja toimitte omilta vanhemmiltanne saamienne työkalujen varasssa.’ Kaikki tämä menee taaksepäin sukupolvesta toiseen.”
”Vanhempana oikeastaan haluan vain tehdä kaiken vähän paremmin kuin omat vanhempani. Sitä minä itseltäni vaadin.”
Myös levyn kansitaiteessa näyttävästi esillä oleva keltainen valo viittaa tällaiseen armeliaisuuteen ja elämänmyönteisyyteen. Hetfield kertoo, että keltainen merkitsee hänelle valoa.
”Se on kuin hyvyyttä. Ja mustaa vasten se todella nousee esille. Se on valoa”, Hetfield kertoo.
”Oma visioni oli, että levyn nimeksi olisi pitänyt tulla Lux Aeterna, koska tuo termi summaa minusta kaikki albumin kappaleet. Ikuinen valo, joka on kenties aina ollut sisällämme, mutta joka kenties vasta nyt näkyy ulos. Hävisin kuitenkin äänestyksen asiasta, mikä sopii oikein hyvin. 72 Seasons toimii ehdottomasti paremmin. Saat itse selvittää, mistä siinä on kysymys. Saat pureutua aiheeseen ja mutustella sitä vähän enemmän. Mutta tuo väri tuli ehdottomastu Lux Aeternasta.”
Kyllähän se Lux Aeterna tuli kuitenkin osaksi uutta levyä, kappaleen nimenä tosin. Siitä tämä mainio biisi soimaan: