Viimeksi kolme vuotta sitten Suomessa konsertoinut walesilaisyhtye Manic Street Preachers nousee huomenna The Circuksen lavalle Helsingissä. Kahdeksatta kertaa maahamme saapuva yhtye on nauttinut tasaista suosiota 1990-luvun loppupuoliskolta lähtien.
Parhaita syitä suosioon ovat toki tarttuvat sävellykset ja James Dean Bradfieldin laulumelodiat sekä Nicky Wiren yhteiskuntaa syväluotaavat lyriikat, mutta Manic Street Preachersin vahvuus on aina ollut se, että se kuulostaa yhtyeeltä isolla y-kirjaimella.
Tässä kolmetoista painavaa syytä esikoislevynsä vuonna 1992 julkaisseen walesilaisyhtyeen menestykselle.
Motorcycle Emptiness (Generation Terrorists, 1992)
Manic Street Preachersin debyyttilevyn viides single, joka on muodostunut yhdeksi yhtyeen keikkojen huippuhetkistä. Kun walesilaiset aloittivat settinsä Ruisrockissa yksitoista vuotta sitten tällä kappaleella, se tuntui sillä hetkellä täydellisimmältä keikanavaukselta ikinä.
From Despair To Where (Gold Against The Soul, 1993)
Gold Against The Soulilla Manic Street Preachersin hard rock- ja glam-vaikutteet olivat vielä melko vahvoja. From Despair To Where on kuulunut pitkään yhtyeen keikkaohjelmistoon.
Faster (The Holy Bible, 1994)
The Holy Bible oli Manic Street Preachersin siirto hard rock -maailmasta postpunkin suuntaan. Levy oli myös viimeinen, jolla yhtye esiintyi nelimiehisenä − vuonna 1995 kitaristi Richey Edwards katosi, eikä häntä ole löydetty tänäkään päivänä. Edwards julistettiin virallisesti kuolleeksi vuonna 2008.
Australia (Everything Must Go, 1996)
Everything Must Go oli walesilaisten ensimmäinen albumi triona, ja myös viimeinen levy, jolla on mukana Richey Edwardsin sanoituksia kokonaan miehen lyriikoista koostettua vuoden 2009 Journal For Plague Lovers -albumia lukuun ottamatta. Everything Must Go oli myynti- ja arvostelumenestys, jonka ensisingle A Design For Life oli yhtyeen suurin hitti siihen asti.
The Everlasting (This Is My Truth Tell Me Yours, 1998)
Jotkut kappaleet vievät täsmälliselle aikamatkalle 1990-luvun loppuvuosiin, tiettyihin hetkiin, paikkoihin, tuoksuihin ja makuihin. Vaikka video edit onkin väkivaltaisesti pätkitty, The Everlasting on yksi niistä. Monille megahitti If You Tolerate This Your Children Will Be Next ajaa saman asian, mutta lauluna se on Manics-hiteistä ehkä se kulunein. Yhtä kaikki, This Is My Truth Tell Me Yours sisältää musiikillisesti näitä kahta parempiakin kappaleita.
Found That Soul (Know Your Enemy, 2001)
Know Your Enemy oli selkeä vastareaktio This Is My Truth Tell Me Yoursin menestykselle. Monissa arvioissa levyä kuvailtiin yritykseksi kirjoittaa protestilauluja niin monessa musiikkityylissä kuin mahdollista. Albumilta löytyikin niin Manic Street Preachersin ensimmäisten albumien hard rock- ja punk-vaikutteita kuin Beach Boys -vaikutteista popia. My Bloody Valentinen nokkamies Kevin Shields vieraili albumin päätöskappaleella.
There By The Grace Of God (Forever Delayed, 2002)
Manic Street Preachersin ensimmäinen kokoelmalevy julkaistiin vuonna 2002. Albumilta julkaistiin singlenä There By The Grace Of God, toinen kokoelmalle taltioiduista kahdesta uudesta kappaleesta.
Empty Souls (Lifeblood, 2004)
Lifeblood lienee Manic Street Preachersin aliarvostetuin albumi. Turhaan. Levyltä löytyy hienoja kappaleita.
Your Love Alone Is Not Enough (Feat. Nina Persson) (Send Away The Tigers, 2007)
Yhtäkkiä walesilaisyhtyeestä kuoriutui täydellisyyttä hipovien popkappaleiden tekijä. Your Love Alone Is Not Enough on yksi näistä viime vuosina julkaistuista tapauksista. Vaikka siitäkin on jo seitsemän vuotta.
Jackie Collins Existential Question Time (Journal For Plague Lovers, 2009)
Journal For Plague Lovers julkaistiin vuosi sen jälkeen, kun Manic Street Preachersin vuonna 1995 kadonnut kitaristi Richey Edwards julistettiin kuolleeksi. Albumin sanoitukset ovat kokonaan Edwardsin käsialaa.
(It’s Not War) Just The End Of Love (Postcards From A Young Man, 2010)
(It’s Not War) Just The End Of Love kuuluu myös täydellisyyttä hipovien, vähäeleisten popkappaleiden kategoriaan. Levyllä vieraili ex-Guns N’ Roses -basisti Duff McKagan.
Rewind The Film (Feat. Richard Hawley) (Rewind The Film, 2013)
Rewind The Film esitteli Manic Street Preachersistä uuden, aikuisen, kypsän puolen. Richard Hawleyn vierailun siivittämä kappale on yksi yhtyeen viimeisimmän albumin parhaista.
Walk Me To The Bridge (Futurology, 2014)
Manic Street Preachersin kahdestoista studioalbumi Futurology julkaistaan 7. heinäkuuta. Levyn ennakkokuvailuissa pitkäsoittoa on kuvailtu krautmaiseksi. Tätä kuvausta tukee tieto, jonka mukaan levyltä löytyy kappale nimeltä Europa Geht Durch Mich. Albumin ensimmäinen single Walk Me To The Bridge kuulostaa seuraavalta.