”Kuunnellessa meni iho kananlihalle…” – Faff-Beyn varhaistuotanto julkaistaan triplavinyylinä

Keravan Ääni ja levy julkaisee maaliskuussa triplavinyylin ja tupla-cd:n verran Faff-Beyn vanhaa materiaalia. Holy Bible -paketti sisältää raivokkaan oululaisyhtyeen ensimmäisen demon, pari pikkulevytystä ja pitkäsoitot Back From The Grave ja Doesn’t Feel Like Laughing… It’s The Second Funeral.

Kyseessä on hieno kulttuuriteko, sillä riffipitoisen thrash metalin, repivän hardcoren sekä raa’an punkin maisemissa viihtyneen Faff-Beyn alkuperäiset levytykset ovat jo pitkään olleet keräilyharvinaisuuksia.

Soundi tiedusteli Faff-Beyn laulaja-kitaristi Maike Valanteelta muistoja vanhoihin julkaisuihin liittyen. Olkaapa hyvät!

Demo (1986)

– Faff-Beyn perustukset luotiin 1985, kun oltiin vireitä 17-19-vuotiaita nuorukaisia. Alkuvaiheessa minun lisäkseni mukana oli laulaja taiteilijanimeltään Graveyard, ja hän oli tullut tutuksi kapakassa. Kuinkapa muutenkaan? ”Hautuumaa” oli aika legendaarinen hahmo, ja meistä tuli tietenkin hiton hyvät kaverit. Tehtiin yhdessä joitakin varhaisia keikkoja, mutta meidän tiemme kuitenkin erosivat jo ennen ensimmäisen demon tekemistä.

– Etsittiin sitten aikamme uutta laulajaa, mutta ei löydetty ketään sopivaa. Sitten joko rumpali Jarodias tai basisti Sandman heitti idean, että minä voisin laulaa. Se ei tuntunut aluksi kovinkaan hyvältä ajatukselta, mutta muitakaan vaihtoehtoja ei ollut. Kokeilin sitten solistin hommia ja muut jätkät tuumivat, että toimii helvetin hyvin. Sitten tehtiin eka demo, ja olin siinä vaiheessa ”harrastanut laulamista” ehkä pari viikkoa.

– En ollut törmännyt  ko. demoon lainkaan varmaan 25 vuoteen, mutta päätin tsekata nauhan, kun sitä mietittiin Holy Biblelle. No, kuunnellessa meni iho kananlihalle, ja jouduin samalla toteamaan, että pikkupojat on olleet aikoinaan aika kovalla asialla!

S/M Party -single ja Back From The Grave -albumi (1988)

– Lähetettiin ekaa demonauhaa lähinnä ulkomaille. Esimerkiksi maineikas Music For Nations vastasi pitkällä kirjeellä, että tämä on kovaa kamaa, mutta juuri nyt lafkan rosterissa ei ole tilaa. Levy-yhtiöiden suhteen ei lopulta tuntunut tärppäävän, mutta meillä oli kova halu julkaista omaa materiaalia. Otettiin sitten pankkilaina, ja päätettiin pistää musaa ulos omin päin.

– Mentiin kahdeksi päiväksi studioon, ja duunattiin siellä S/M Party  ja Back From The Grave. Ekana päivä soitettiin ja toisena miksattiin. Aika brutaalia kamaahan se oli… Mitään niin rankkaa ei oltu Suomessa oikeastaan tehty vielä näihin aikoihin.

– Päätettiin julkaista ensin síngle S/M Party, ja laitettiin pikkulevylle kolme rokkivaikutteisempaa biisiä. Olisikohan painosmäärä ollut 600? Se meni joka tapauksessa nopeasti loppuun.

– Ottamastamme varsin isosta pankkilainasta oli studiosessioiden jälkeen aikamoinen siivu jäljellä, ja mehän alettiin ryypiskellä niitä rahoja ihan tosissaan. Voin todellakin vakuuttaa, että Faff-Beyn ”edustuskulut” olivat silloin aikamoisia. Hah hah! Meno oli sen verran railakasta, että jossakin vaiheessa huomattiin, että meillä ei ole enää tarpeeksi rahaa julkaista pitkäsoittoa. Siis vaikka se oli jo nauhoitettu… Onneksi Heikosen Kari perusti samoihin aikoihin Bad Vugum -levylafkan, ja hän halusi kuulla nauhoittamamme materiaalin. Kari innostui meiningistä, ja me myytiin master-nauha hänelle, ja Bad Vugum laittoi Back From The Graven pihalle.

– Niin, pankkilaina… Lopulta sen takaisin maksamiseen meni melkein kymmenen vuotta. Mutta maksettiin kuitenkin!

Emptyhead-single (1989)

– Biisejä tuli näihin aikoihin todella hyvällä tahdilla ja Heikonen taisi ehdottaa, että julkaistaan Emptyhead-single vaikka saman tien. Niin tehtiin. B-puolelle tuli versio erittäin kovan ruotsalaisen Leather Nun -yhtyeen No Rule -biisistä. Oltiin soitettu kappaletta keikoilla, ja haluttiin ottaa se mukaan myös singlelle.

Doesn’t Feel Like Laughing… It’s The Second Funeral -albumi (1990)

– Niin, kuten jo kerroin, meillä meni viinaksien suhteen melkoisen lujaa… No, Sandmanilla meni vielä pikkuisen meitä muita lujempaa, ja tämä johti lopulta siihen, että yhteinen taipaleemme päättyi – kaikkien yhteisellä päätöksellä. Basistiksi tuli sitten Kessler, joka oli aikoinaan soittanut muun muassa Riff Raff -yhtyeessä. Olin todella kova Riff Raff -fani, joten Kesslerin mukaan tuleminen oli kova juttu.

– Kirjoitettiin uusia biisejä, ja käytiin studiossa kahteen eri otteeseen. Näistä sessioista syntyi Doesn’t Feel Like Laughing… It’s The Second Funeral. Musiikillisesti levy oli metallisempi kuin Back From The Grave, mutta myös punk- ja hc-vaikutteet kuuluivat edelleen. Jotkut soundipuolen jutut jäivät aikoinaan vähän harmittamaan, mutta Jussilan Mika on nyt masteroinut kaikki levyt uudelleen, ja erityisesti Doesn’t Feel Like Laughing… soundaa nyt selvästi paremmalta kuin aikoinaan.

– Olen myös huomannut, että aikaa on vierähtänyt jo sen verran paljon, että pystyn kuuntelemaan Faff-Beyn juttuja melkein kuin ulkopuolisin korvin. Täytyy sanoa, että Holy Biblelta löytyy kaiken kaikkiaan aika kovaa ja myös varsin omaperäistä materiaalia!