Mastodon-rumpali muistelee edesmennyttä Joey Jordisonia – ”Hän eli 46 vuodessa enemmän kuin monet sadassa vuodessa”

Hell Gate Media/Shutterstock/All Over Press

Mastodon-rumpali Brann Dailor muistelee edesmennyttä ex-Slipknot-perustaja Joey Jordisonia tuoreessa haastattelussaan.

46-vuotias Jordison menehtyi heinäkuussa nukkuessaan.

Dailor sanoo Hatebreed-nokkamies Jamey Jastan isännöimässä The Jasta Show’ssa Jordisonin ”eläneen 46 vuodessa enemmän kuin monet satavuotiaaksi elävät.”

”Se oli mahtailevaa. Ei epäilystäkään. Kaikki mitä hän teki oli suurta, ja hänellä oli valtava persoona, vaikka hän olikin pienikokoinen kaveri”, Dailor sanoo. ”Hän oli ratkiriemukas, ja hänen kanssaan oli aina hauskaa hengailla, koska hän oli aivan hullu pieni energiapallo. Hänen mielensä raksutti jatkuvasti — ideoita, ideoita. Hän oli hauska jätkä. Tulin toimeen hänen kanssaan heti kättelystä lähtien.”

”Taisin tavata hänet ensimmäisen kerran kun olimme ensimmäisellä areenaluokan rundilla Isossa-Britanniassa teidän [Hatebreed], Slayerin ja Slipknotin kanssa”, Dailor jatkaa. ”Tulimme paikalle päivää ennen tuotannon alkamista, ja huomasin hänen tsekkailevan soundchekiämme. Menin hänen luokseen ja juttelin hänen kanssaan lopetettuamme. Olimme melko läheisiä ystäviä aina siitä lähtien — tuon kiertueen puitteissa. Matkustin heidän kiertuebussissaan monet kerrat ja olihan siellä melkoisia öitä. Se oli aika villiä. Mutta se oli myös todella hauskaa.”

”En usko että koskaan puhuimme Joeyn kanssa rummuista, soittamisesta tai muista rumpaleista”, Dailor muistelee. ”Ehkä todella harvoin. Hän oli siinä mielessä minun kaltaiseni, että hän rakasti rumpujen soittamista, kiertueella ja bändissä olemista, mutta puhui harvemmin soittokamoista.”

”Hän oli todella sydämellinen kaveri — aivan hämmästyttävä fanien kanssa”, Dailor lisää. ”Hän jutteli heidän kanssaan ikuisuuksia ja kertoi heille, kuinka kiitollinen hän oli tuesta. Hän ei koskaan näyttänyt tylsistyneeltä tai siltä ettei hän kiinnostanut kun 13-vuotias skidi jutteli hänelle rumpujen soitosta. Se sai sinut melkein unohtamaan kuinka ilmiöimäinen soittaja hän oli. Sitten istut alas ja katsot hänen toimintaansa ja tuumit, että ’Jeesus Kristus! Tämän jätkän vetämät jutut ovat ihan mielipuolisia.’ Hän oli peto soittajana. Ja niin vaikutusvaltainen — ei ainoastaan omassa lajissaan, vaan hänen vaikutuksensa ulottui eri genreihin ja ihmiset emuloivat juttuja, joita hänellä oli tapana tehdä.”