Näin väkevästi kääntyy Dylan suomeksi Palefacen käsittelyssä – Katso vaikuttava Kuoleman kauppiaat -video

Kuvakaappaus videosta.

Kuten äskettäin kerroimme, ilmestyy 20.5. kokonainen albumillinen suomalaisia ja suomennettuja Bob Dylan -versioita. Wentus Blues Bandin vetämään esiintyjäjoukkoon ovat valikoituneet muun muassa Anssi Kela, Jukka Gustavson, Pelle Miljoona  – sekä Paleface, jonka sekä tekstiltään että musiikiltaan erittäin väkevä versio on nyt ensisoitossa Soundi.fi:ssä.

Versioitavana on sotakoneiston kasvottomuutta ja julmuutta puhuttelevasti kuvaava Masters Of War, joka löytyy The Freewheelin’ Bob Dylan -albumilta (1963).

Hienon animaatiovideon Kuoleman kauppiaat -nimiseen versioon on tehnyt Daniel Hjerppe.

Karri ”Paleface” Miettinen, miksi valitsit juuri Masters Of Warin, ja syntyikö suomennos helposti?

– Suomenkielisen tekstin tekeminen käännösbiisiin on kivaa ja siihen voi tosiaan ottaa monta erilaista lähestymistapaa. Tässä tapauksessa kyseessä on nimenomaan suomennos joka noudattelee suht tarkasti Zimmermanin alkuperäistä lyriikkaa. Aiheeltaan synkkä Masters Of War on yksi omia Dylan-suosikkeja ja kestänyt hyvin aikaa. Itse asiassa asekaupan kuristusote maapallosta on tainnut vain kiristyä sitten vuoden ’62.

– Seuraan tarkasti muun muassa rauhan ja turvallisuuden tutkijaverkosto SaferGloben asevientiraportteja. Suomi käy asekauppaa useiden jatkuviin ihmisoikeus- ja sananvapausrikkomuksiin syyllistyvien maiden kanssa. Näin ajateltuna aihe koskettaa myös kaikkia meitä suomalaisia.

”Suomi käy asekauppaa useiden jatkuviin ihmisoikeus- ja sananvapaus-rikkomuksiin syyllistyvien maiden kanssa”

Sanoituksen ohella myös biisin sovitus on kokenut melkoisen uudistumisen. Kenen idea oli tehdä akustisesta biisistä noin tanakka jytäversio?

– Mulle oli alusta asti selvää, että versio pitää viedä musiikillisesti uuteen maastoon. Robban Hagnäs, Niko Riippa ja muut Wentus Blues Bandin ässämuusikot ovat nerokkaan sovituksen takana. Styge vetäistiin livenä purkkiin! Jonkinlaisena inspiksenä toimi Staples Singersin versio, mutta löysimme kappaleelle minusta lopulta tosi omaleimaisen ja hyvinkin originaalin muodon. Etenkin Wentus-urkuri Pekka Gröhnin likit nousevat tallenteella maagisiin sfääreihin.

Oletko kasvanut Dylaniin vai hurahditko miehen musiikkiin jossain tietyssä vaiheessa elämääsi?

– Mulle ekat Dylan-jutut oli varmaan Gunnareiden Knockin’ On Heaven’s Door ja Hendrixin All Along the Watchtower. Lisäksi Blowin’ in the Windiä hoilattiin yläasteen musiikinkirjassa. Bonjasin teinivuosina myös kuinka Dylan opetti Beatlesin pojat polttamaan pilveä ja kuinka mies oli vuosia keikoilla kokonaan spiikkaamatta. Se alkuperäinen Iso ”D” siis kuului selvästi musiikin yleistietoon.

”Soiteltiin miehen tuotantoa ahkerasti akkarilla Matti Johannes Koivun ja kumppaneiden kanssa.”

– Toden teolla pääsin Dylan-levyihin sisään lukiovuosina, kun soiteltiin miehen tuotantoa ahkerasti akkarilla Matti Johannes Koivun ja kumppaneiden kanssa Hämeenlinnassa. Vietin 90-luvun tiiviisti levykaupoissa ja mukaan lähti Dylanin alkuperäispainoksia aina kuin mahdollista. Nyt levyhyllyssä onkin aikamoinen kasa miehen tuotantoa. Vanha raakku on nähty keikallakin jo pariin eri otteeseen. Olen tosi riemuissani saamastani mahdollisuudesta sanoittaa Dylania suomeksi ja kiitos Zimmermanin lakimiehille luvista. Jonkun aikaahan tossa kesti odotellessa, mutta kyllä kannatti!