Tämä on katkelma Soundissa 7/25 julkaistusta Ari Väntäsen toimittamasta haastattelusta. Lue koko artikkeli lehdestä!
Pate lähti Popedasta, Popeda ei lähtenyt Patesta. Raswaa koneeseen Vol. 2 -projekti on tuonut lavoille manserockikonin vuosien 1979–1981 kokoonpanon, tai ainakin tosi läheltä liippaa.
Laulaja Pate Mustajärven, basisti Risto ”Eebo” Lehtisen, kitaristi Ari ”Jatsi” Puukan ja rumpali Kai Holmin kanssa soittaa edesmenneen kitaristin Tapani ”Arwo” Mikkosen poika Matti Mikkonen.
Idea saatiin alkuvuodesta, kun porukka kokoontui noutamaan kultalevyt Raswaa koneeseen -albumista.
– En ollut tavannut Aria ja Kaitsua aikoihin, mutta he olivat kyllä soittaneet näinä välivuosinakin. Riston olen tuntenut kolmevuotiaasta ja yhteyttä on pidetty, mutta hän ei ollut koskenut bassoon neljäänkymmeneen vuoteen, mikä oli jännittävää kaikille osapuolille, Mustajärvi sanailee hyväntuulisena.
Viimeinen niitti homman käynnistymiselle oli Matti Mikkosen mukaantulo. Taitava muusikko on vieläpä Arwon näköinen.
– Treeneissä tuli omituinen olo, kun Matti rupesi soittamaan isänsä Les Paulilla isänsä säveltämää kappaletta, Pate sanoo. – Ja kun valokuvat lähtivät leviämään, kansa sekosi täysin. Keikoille oli päästävä.
Yhtye esittää Raswaa koneeseen -levyn biisejä sellaisina ja siinä järjestyksessä kuin ne aikoinaan julkaistiin.
– Tuli hiki, kun kuuntelin levyn läpi. Saatana, mitä tempoja! Laulamisessakin oli tekemistä, koska me ei muutettu sävellajeja. Biisit eivät muutenkaan ole niin iisejä kuin luulisi. Rakenteet ovat niin holtittomia, että Matin piti kirjoittaa itselleen muistilappuun ”älä ryssi”.
Sanoitukset ovat nuoren miehen käsialaa, mutta eivät ne vanhempaa Patea hävetä.
– Silloin kirjoitettiin niin ja nykyään eri tavalla. Siellä on älytöntä ikurilaista humööriä ja jyrkkiä lausuntoja. On hurjaa, miten ajankohtaisia jotkut tekstit ovat. Esimerkiksi Luvattu maa on ihan tätä päivää. Toisaalta Silimiklasikyy on aika absurdi teos.