Pikku Huopalahden talot kuin keksipaketteja – Laulun paikka ja Pariisin Kevät

Laulun paikka -artikkelisarjassa käydään paikoissa, joista laulut kertovat. Sarjan 11. osassa käytiin Helsingin Pikku Huopalahdessa. Oppaana toimi Pariisin Kevään Arto Tuunela.

Talot kuin keksipaketit ja hehkulamppu pään päällä

Laulu: Pariisin Kevät − Pikku Huopalahti

Levyltä: Meteoriitti (2008)

Sanat ja sävellys: Arto Tuunela

Arto Tuunela oli vuonna 2008 erikoisessa tilanteessa.

− En odottanut olevani yhtäkkiä tekemässä levyä. Mutta niin kävi, laulaja-lauluntekijä muistelee Helsingin Pikku Huopalahdessa sijaitsevan huoltoaseman kahvilassa.

− Olin paniikinomaisessa tilassa, jossa aina inspiroidun. Tiesin, että levy pitäisi tehdä, mutta biisejä ei ollut valmiina. Istuin bussissa matkalla studiolta kotiin, ikkunasta näkyi Pikku Huopalahti ja aloin kirjoittaa laulua. Siitä syntyi ensimmäinen laini siihen biisiin, vaikkei kappale tietenkään kerro Pikku Huopalahdesta.

Tuunelan pään päällä syttyi fiktiivinen hehkulamppu.

− Löysin oudon tavan kirjoittaa niitä näitä niin, että tarkoitan jotain. Menin studiolle ja tein biisin. En muista, tapahtuiko se samana päivänä, mutta pian kuitenkin. Sain siitä hetkestä hyvän vaihteen päälle ja koko Meteoriitti-levy (2008) syntyi hyvällä meiningillä. Sitä kautta levylle tuli tietty huolettomuus.

Laulaja oli ihanteellisessa tilanteessa: mies oli tekemässä pitkäsoittoa isolle levy-yhtiölle ja sai tehdä lähes mitä halusi.

− Se tuntui vähän kuumottavalta. Mutta kun tajusin, että minuun luotetaan, sen tajuaminen laukaisi tilanteen. Ainoa ihminen, joka voi ottaa paineita siitä, mitä Pariisin Kevään pitäisi olla, on minä.

”Pikku Huopalahden talot ovat niin kuin keksipaketteja / Ihmiset vaeltavat ohitseni ja kaikki ne on jostain tv-sarjasta, kuulokkeet päässään”

Tuunela teki kaksi ensimmäistä Pariisin Kevät -levyä lähes kokonaan yksin.

− Pikku Huopalahdesta ei muistaakseni ollut mitään valmiina, kun keksin sanojen ensimmäisen lauseen. Paras tapa kirjoittaa biisejä on niin, että sanat syntyvät ensin ja niiden mukana tulee rytmi. Ehkä myös jokin valju idea sävelestä.

− Saattoi olla niin, että minulla saattoi olla biisiin säkeistö äänitettynä, mutta kertosäe puuttui kokonaan. Tai toisinpäin. Sitten sitä mietti, että mitähän tähän pitäisi seuraavaksi tehdä. En tehnyt demoja, joten kaikki, mitä tein studiossa, meni suoraan levylle. Meteoriittiin tuli jotenkin lelumainen lähestymistapa. Pitää aina muistaa vähän leikkiä.

− Lauluja syntyy, kun alkaa vaan tekemään. Sen ei aina tarvitse olla hirveän syvällistä.

Arto Tuunela ei kuitenkaan tarkoita, että laulu ei saisi olla syvällinen.

− Kyllä tekstin pitää tarkoittaa jotain, mielellään paljonkin, mutta sen lähtötilanteen ei tarvitse olla se, että runosuoni pulppuaa. Tämän tajuaminen avasi oman mielen erilaisiin tekotapoihin. Kaikki biisintekijät tietävät, että välillä ei vaan lähde. Ja se johtuu yleensä siitä, että yrittää liikaa.

Tuunela siis katsoi vuonna 2008 Pikku Huopalahtea ja kuvitteellinen hehkulamppu syttyi miehen pään päällä.

− Voihan se olla, ettei se ihan niin mennyt. Saattaa olla, että kun pääsin seuraavan kerran studiolle, tuskailin edelleen biisien syntymisen kanssa. Jossain vaiheessa se lukko kuitenkin aukesi.

”Mitä sun pitäisi tehdä? Pitäis olla jotenkin niin smooth / Ottaa sivellin ja maalata sitä taivaanrantaa / Juosta alasti pellossa juhannusyönä ja huutaa”

Pikku Huopalahti tuo luonnollisesti mieleen Länsi-Helsingissä sijaitsevan kaupunginosan värikkään arkkitehtuurin.

− Se on todella tunnistettavaa. Eikä siitä osaa oikein sanoa, että onko se tosi siistiä vai pelkästään outoa. Ehkä siinä oli samankaltainen fiilis, jota yritti silloin viljellä omassa musiikin tekemisessä.

Sony Musicin tuotantopäällikkö Janne Halmkrona rohkaisi Tuunelaa kokeilemaan erilaisia juttuja.

− Juttelimme asioista ja levyn suunnasta paljon. Tavallaan olisi kiva, että olisi referenssit ja raamit olemassa, mutta silti se, ettei ole rajoitteita, on vapauttavaa. Asioiden pitää tuntua vähän siltä, ettei oikein tiedä, mihin on menossa.

− On mahdollista mennä railakkaasti metsään, mutta se ei haittaa. Sieltä pääsee aina takaisin. Aina voi miettiä asiat uudelleen.

Tällä hetkellä Tuunela on studiossa CMX:n kanssa. Hän tuottaa suomirock-konkareiden seuraavan levyn. Pariisin Kevään seuraavan albumin julkaisuaikataulusta ei ole tietoa.

− Biisejä ja aihioita on syntynyt. Fiilis on hyvä. Aika näyttää, millainen levystä tulee.


Teksti ja kuva: Visa Högmander
Artikkeli julkaistu alun perin Soundissa 9/2014