Tekoälyn kehittymisessä on otettu huimia harppauksia ja sen käyttäminen on yleistynyt suurilla monilla elämän osa-alueilla varsin lyhyessä ajassa. Myös musiikin saralla tekoäly on valjastettu jos jonkinmoisiin eri tarkoituksiin ja se taipuu todella monipuolikseksi ja tehokkaaksi työkaluksi, joka avaa paljon ovia. Kaikkien mieleen keinoälyn käyttäminen ei kuitenkaan ole vaan jotkut ovat maalailleet myös melkoisia kauhukuvia siitä, miten tekoäly kohta syrjäyttää ihmiset kokonaan niin taiteilijoina, kirjoittajina kuin säveltäjinä ja soittajina.
Queen-kitaristi Brian May, joka valmistui vuonna 2008 astrofysiikan tohtoriksi, keskusteli aiheesta tuoreessa Guitar World -lehden haastattelussa ja sanoo näkevänsä tekoälyssä paljon potentiaalia niin hyvässä kuin pahassa.
”Suurin huoli koskee artistista aluetta. Ensi vuonna tähän aikaan koko maisema näyttää luultavasti täysin erilaiselta. Emme enää tiedä, mikä on tekoälyn luomaa ja mikä ihmisen. Rajat hämärtyvät ja asioista tulee hämmentäviä. Tämä saattaa hyvin olla viimeinen vuosi, kun ihmiset dominoivat musiikkikenttää. Asiat voivat olla niin vakavasti, eikä se juuri täytä minua ilolla”, May pohtii.
”Tekoäly tuo tullessaan paljon hyvää, sillä se antaa ihmisille lisää voimaa ja keinoja ratkaista ongelmia. Mutta riskit sen käyttämiseen pahoissa tarkoituksissa ovat myös hyvin suuret. Enkä puhu nyt musiikista, koska sillä ihmisiä ei tapeta, mutta jos keinoälyllä sotkeennutaan politiikkaan ja valtioiden hallintoihin, sellainen on hyvin, hyvin pelottavaa.”
76-vuotias May sanoo ainakin yrittävänsä parhaansa mukaan pysyä mukana median ja tekniikan kehittymisessä, mutta joutuu kuitenkin aina välillä pohtimaan itseään ja paikkaansa artistina ja luovana ihmisenä.
”Teen paljon vierailuja muiden ihmisten kappaleissa ja nautin siitä. Mutta universumi on nyt kovin erilanen kuin ennen ja me olemme siinä vain kaikuja menneestä”, May tuumaa.
”Onneksi ympärillämme on kuitenkin paljon nuoria ihmisiä, joilta voimme kysyä, miten asioita tehdään, haha! Eri sukupolvien yhdistelmät voivat saada aikaan todella voimakasta tavaraa. Meillä on omat vanhat työskentelytapamme niin studiossa kuin kiertueilla. Onkin hauskaa, miten joskus saatan mennä jonkun muun studioon ja ehdottaa, että ’Mitä jos tekisitkin näin?’ ja näytän jonkun jutun, mitä kaikki tekivät 40 vuotta sitten. Ja he ovat ihan, että ’Ahaa, enpä ole koskaan kuullutkaan tuosta!’ Arvostan siis suuresti sitä voimaa, mitä vanhan ja uuden yhdistämisestä voi syntyä. Mutta nykyään täytyy uida melko nopeasti pysyäkseen pinnalla.”
