Rick Rubin muistelee, miksi unelmaprojektina alkanut AC/DC-levy meni lopulta pieleen

Courtesy Everett Collection / All Over Press

Kun Rick Rubinin ansioluetteloa aletaan listata, nostetaan esille tavallisesti Slayerin ikivihreät, Red Hot Chili Peppersin Blood Sugar Sex Magik, System of a Downin Toxicity, Johnny Cashin American Recordingsit ja vastaavat. Vaan miksi AC/DC:n nimi nostetaan harvemmin esille samassa yhteydessä? Rubinhan tuotti myös Australian rockmammuttia 1990-luvulla, eikä tämä yhtye jää kokonsa puolesta kakkoseksi kenellekään toiselle bändille auringon alla. Luulisi, että tuottaja brassailisi asialla vähän enemmän.

Ehkäpä tämä johtuu siitä, ettei Rubinin ja AC/DC:n yhteisestä albumista tullut kovin hyvä, eikä projektista jäänyt parasta mahdollista fiilistä kummallekaan osapuolelle. Rubin pestattiin hoitamaan vuoden 1995 Ballbreaker-levyn tuotantoa, ja harvassa ovat ne fanit, jotka nostavat tämän tuotoksen AC/DC:n katalogin kärkisijoille.

Rubin muisteli Ballbreaker-sessioita Talk Is Jericho -podcastissa. Episodi harmittaa häntä edelleen, onhan hän kova AC/DC:n fani.

”Beatlesin jälkeen suurin suosikkibändini on AC/DC, he ovat mielestäni kaikkien aikojen paras rockyhtye. Heillä ei ole samaa syvyyttä laulunkirjoittamisessa kuin Beatlesillä, mutta suorassa rockissa AC/DC edustaa täydellisyyttä. Se levy oli siis unelmien täyttymys, mutta lopulta siitä tuli vaikea prosessi”, Rubin muistelee levyn tekemistä.

Rubin ei edelleenkään ole täysin varma, miksi homma muuttui niin hankalaksi, mutta yhdeksi syyksi hän nimeää käytössä olleen studion. Rubin ja AC/DC asettuivat tuottajan valitsemaan Record Plant -studioon New Yorkissa, mutta syystä tai toisesta siellä äänitetty musiikki ei vain kuulostanut hyvältä.

”Yritimme miljoonaa eri konstia saadaksemme sen toimimaan, mutta mikään ei auttanut. Muistan sanoneeni Malcolm Youngille yhdessä vaiheessa, että ehkä meidän pitäisi lähteä johonkin toisaalle.”

AC/DC-kitaristi ei lämmennyt ajatukselle, ja äänityksiä jatkettiin vielä muutaman viikon ajan. Lopulta seinä tuli vastaan ja levy päätettiin tehdä sittenkin Los Angelesissa.

”Arvelen kuitenkin, että nuo viisi kuusi viikkoa veivät koko hommasta kipinän ja vetivät ilmapiirin huonoksi, mikä on sääli”, Rubin sanoo. Asia harmittaa siksikin, että vanhojen aikojen AC/DC-rumpali Phil Rudd palasi Ballbreakerillä yhtyeen riveihin, ja tämän olisi pitänyt olla kulta-aikojen kokoonpanon suuri paluu.

Onneksi Rubinilla ja AC/DC:llä on yksi mukavampikin yhteinen kokemus: Last Action Hero -elokuvan soundtrackille vuonna 1993 äänitetty Big Gun -biisi oli kaikkien osallisten mieleen, ja kappale soi ahkerasti edelleen Suomenkin radioaalloilla.