Runditentti-sarjan kolmannessa osassa keikkailusta ja paljon muustakin juttelee vastikään uuden Salaisuus-singlensä julkaissut Pimeys. Yhtyeen laulaja-kitaristi Pekka Nisu ja myös näyttelijänä tunnettu laulaja-kosketinsoittaja Joel Mäkinen kertovat muun muassa, miten kuunnelmat, kahvakuula ja afrikkalainen perkussionisti liittyvät mihinkään.
Miten Pimeys liikkuu paikasta a paikkaan b?
Pekka: ”Pakulla mennään.”
Joel: ”Tuure Kilpeläisen ja Kaihon Karavaanin Betty-nimistä autoa ollaan esimerkiksi lainattu.”
Mitä pakussa tapahtuu?
Joel: ”Aika rauhallisesti me ollaan siellä. Osa jengistä lukee kirjoja, usein kuunnellaan myös musaa yhdessä. Yhdellä reissulla kuunneltiin myös kuunnelmia.”
Pekka: ”Kuunnelmat olivat oikeastaan viime syksyn teema.”
Joel: ”Oltiin juuri tultu Pekan kanssa kuunnelmakurssilta ja kuunneltiin suomalaisia kuunnelmia, joita oltiin saatu meidän opettajalta. Siellä oli muun muassa Ylen radioteatteria.”
Pekka: ”Ja oli siellä niitä opiskelijakuunnelmiakin, ne olivat aika hyviä. Nyt juuri alkukesästä tuli radiosta myös meidän oma, piinatun lauluntekijän mielenmaisemaa käsitellyt Pimeys-kuunnelma.”
Teillä ei ole vielä ollut hirmuisen pitkiä rundeja. Onko sellaisia tulevan levyn tiimoilta kenties suunnitteilla?
Pekka: ”Neljä keikkaa viime vuoden kesällä taitaa tosiaan olla pisin pötkö. Enemmän ollaan yksittäisiä pistäytymisiä tehty tähän mennessä.”
Joel: ”Mutta nyt on loka-joulukuulle Suomen kattavaa rundia suunnitteilla. Ja keväälle samaten.”
Haluatteko paljastaa jotain ekslusiivisesti?
Joel: ”Taustalakanaa ollaan mietitty.”
Pekka: ”Niin, se luo illuusion tuotannosta. Vähän niin kuin pedaalilaudat.”
Joel: ”Jos kaikki menee hyvin niin meidän kansitaiteilija Otto Donner suunnittelee meille myös taustalakanan.”
Pekka: ”Eikä tässä kaikki, sillä yritämme saada tulevalle rundille myös merch-kojun.”
Härkää sarvista, nouseeko jokin keikkamuisto ylitse muiden?
Pekka: ”Pimeyden eka keikka oli mun eka Tavastian keikka. En ollut tehnyt keikkoja pitkään aikaan ennen sitä. Se oli hetki, jolloin tämä bändi tuli lihaksi.”
Joel: ”Mun toistaiseksi kirkkaimmat keikkamuistot liittyy aikaan ennen Pimeyttä − kesään, jolloin kiersin PMMP:n kanssa. Soitin kiippareita Rakkaudesta-levyn aikoihin. Silloin pääsi kiertämään Ruisrockin rantalavat ja Provinssin ja Ilosaaren päälavat, ne oli kovia keikkoja. Mähän olen soittanut muiden artistien keikoilla aiemminkin − Mannan, Olavi Uusivirran ja Jipun muun muassa. PMMP-kuvio on kuitenkin kovin yksittäinen palanen. Sieltä jäi mieleen myös keikka Hämeenlinnan vankilassa, nais- ja miesvangeille esiintyminen oli koskettavaa. Esimerkiksi Oo siellä jossain mun sai tuossa ympäristössä ihan uuden merkityksen.”
Miltä näyttää Pimeyden raideri? Kuinka juomahuollosta vastataan?
Pekka: ”Jäykät sieltä on jätetty pois. Meillä on aika iisi viinaraideri.”
Joel: ”Niin, lämmintä ruokaa, viiniä ja kaljaa… Yksi shotti voi kyllä joskus olla oikein hyvä juuri ennen lavalle menoa. Ei meistä kukaan kuitenkaan heilu flänässä keikalla.”
Pekka: ”Tuo viina on varmaan asia, joka voi edesauttaa tilanteiden kärjistymistä bändeillä, joilla keikkaa on ihan sairaasti.”
Oletteko urheilumiehiä?
Joel: ”Mä oisin taannoin halunnut ottaa kahvakuulan keikkareissulle mukaan.”
Pekka: ”Mutta mä en suostunut ottamaan sitä autoon. Syynä se, että olen ollut auto-onnettomuudessa.”
Joel: ”Otin sitten lopulta vain lenkkarit sinnekin. Kävin Hyvinkäällä juoksemassa kympin lenkin kun meillä oli päällä tiivis kolmen keikan putki. Näytellessäni olen huomannut juoksemisen meditatiivisuuden, se saa veren kiertämään ja virittää hyvin esiintymiseen.”
Kuinka tarkkoja olette ruoan suhteen?
Joel: ”Mulle merkitsee se, että keikkaillessa on hyvä fiilis myös fyysisesti. Lavalla pitää pystyä tuntemaan olonsa viehättäväksi. Se on vaikeaa, jos kroppa viestii olevansa solmussa.”
Pekka: ”Joo, jos ei tarvitse ihan perus-pizzaa syödä niin se on tosi jees.”
Mitenkäs on esiintymisasujen laita?
Joel: ”Mä oon ollut tarkka siitä että paidat pitää silittää. Musta on olennaista että me näytetään hyviltä siellä lavalla. Ja ennen kaikkea − että me itse tunnetaan itsemme viehättäviksi siellä myös tältä osin.”
Pekka: ”Mutta ei me mihinkään 100%-yhtenäiseen kauluspaitameininkiin pyritä.”
Joel: ”Mutta väreistä ollaan puhuttu. Se paidan vaihtaminen on osa rituaalia.”
Millaisia muita riittejä Pimeydellä liittyy lavalle menemiseen?
Joel: ”Meillä on afrikkalainen laulu, jonka nimi on Wou-woi-jee. Siihen kuuluu myös tanssi.”
Pekka: ”Tämä syntyi meidän ekoissa studiosessioissa. Kuvittelin, että meillä olisi afrikkalainen perkussionisti messissä.”
Joel: ”Kehitin tämän pohjalta fiktiivisen hahmon, joka hoki tuota laulun nimeä. Yhdessä sitten tehtiin tästä biisi, jossa lauletaan, tanssitaan ringissä ja käydään kaikki soittajat läpi. Yleensä mukana on myös meidän miksaaja Paavo Malmberg.”
Pekka: ”Ja valotyypitkin. Ylipäätään kaikki jotka livejengiin kuuluu sillä hetkellä.”
Joel: ”Raumalla tehtiin tämä joen kahta puolta jakautuneina. Aina ollaan pyritty etsimään mahdollisimman soveltuva paikka.”
Pekka: ”Tämähän on symbolinen kokoontuminen, joka on jouduttu jättämään pois vain pari kertaa. Mutta on meillä vielä toinenkin biisi, roudauksen lomassa laulettava country-henkinen Keikalle lähdetään.”
Joel: ”Aivan. Siinä lauletaan soittopelien virityksestä, minkä jälkeen seuraa aina jotain nastyä, tai pikemminkin luokattoman hävytöntä.”
Mistä tässä kaikessa on kyse?
Joel: ”Tässähän on pohjimmiltaan kyse halusta symmetriaan. Ennen keikkaa me pyritään bändinä virittämään aistimme niin, että huomioidaan toinen toisemme. Musta tämä on edellytys sille, että pystyy olemaan auki myös yleisön suuntaan. On oltava herkillä, jotta taika voi tapahtua itse keikalla.”
Pekka: ”Niin. Tämähän todentuu siinä, että parhaat keikat ovat yleensä olleet kaikkien mielestä parhaita.”
Osaatteko määritellä tyypillistä Pimeys-yleisöä?
Pekka: ”Eniten on opiskelijaporukkaa, miehiä ja naisia. Mutta nyt on näyttänyt siltä, että vanhemmatkin tyypit ovat meidät löytäneet.”
Joel: ”Jengi on lisääntynyt ja monipuolistunut.”
Entä mitä tapahtuu keikan loputtua?
Pekka: ”Aika paljon me puidaan tapahtunutta.”
Joel: ”Annetaan sen fiiliksen laskeutua yhdessä.”
Miten syväluotaavaksi analyysi äityy?
Pekka: ”Yleisfiiliksen tasolla pysytellään − mietitään, että oliko minkälaista kontaktia yleisön kanssa ja jos ei ollut niin miksei. Paavo on myös keikoilla ehdottoman luotettava viides jäsen, jonka kanssa puidaan paljon sitä, mitkä jutut toimivat ja mitä voisi muuttaa. Ajatus on, että pyritään koko ajan kehittämään hommaa.”
Joel: ”Tuo kontakti on meille tärkeä juttu. Tuomon (rumpali) kanssa pyritään usein asettumaan lavalla niin että nähdään toisemme. Yhteyden pitää syntyä sekä bändin jäsenten välille että bändin ja yleisön kesken. Auditiivisuuden lisäksi hyvä keikka on aina myös kehollinen ja visuaalinen kokemus.”
Joku voisi teitä älykköbändiksikin tituleerata, mitä tästä tuumaatte?
Pekka: ”En pidä meitä älykköbändinä ja musta meidän teksteihin on helppo samaistua, koska ne ei ole pelkkää yläpilveä. Kun puhutaan musiikin ymmärtämisestä, niin musta se tarkoittaa sitä, että tekijällä on välineet saada joku fiilis ulos toivotulla tavalla. Tässä mielessä sanoisin, että me ollaan pikemminkin käsityöläisiä.”
Joel: ”Kyllä. Ja luulen että me tosiaan ollaan kummallekin sukupuolelle myönteinen bändi. Mutta me ollaan kuunneltu paljon progea ja luettu kirjoja, sieltä voi ehkä olla tarttunut mukaan juttuja, jotka joillekin näyttäytyvät älykköilynä. Meille musassa on kuitenkin kyse vilpittömän emotionaalisesta kokemuksesta.”
Onko Pimeys levy- vai livebändi?
Joel: ”Mä tykkään livestä eniten, on poikkeus että en diggaisi siitä. Mutta kyllä me studiossakin tehdään asiat pieteetillä.”
Pekka: ”En lähtisi erittelemään, levyllekin soitetaan tosi paljon livenä. Eli okei, ehkä juuri niin päin, että levyille yritetään taltioida livemeininkiä.”
Vaikutatte järjestelmällisiltä miehiltä. Oletteko kontrollifriikkejä?
Joel: ”Kyllä me varmaan aika skarppi bändi ollaan. Olen itse Lahdesta kotoisin ja jo nuorempina oltiin sikäläisen rokkiskenen sofistikoituneemmasta päästä. Tykätään pitää palaset kohdillaan ja lukea tosiaan mieluummin niitä kirjoja kuin ryypätä. Toisaalta ei me mitään mailanpuristajiakaan olla. Keikkatilanteesssa intuitio vie pitkälle, jos homma on riittävän hyvin treenattu.”
Pekka: ”Mä en kyllä sanoisi että me mistään sofistikoituneimmasta päästä edes ollaan.”
Joel: ”Akateemisemmasta päästä ehkä.”
Pekka: ”Niin… no ei me lääväisimmästä päästäkään olla. Lukeminen on hyvää ajanvietettä.”
Mitä haluatte vielä sanoa keikkailusta?
Pekka: ”Se on mukavaa hommaa. Kaikkia nuoria Soundin lukijoita kehotan aloittamaan bändissä soittamisen. Se on hyvä tapa pysyä poissa pahanteosta.”
Joel: ”Rohkeasti asioita päin!”
Antakaapa lopuksi kirjasuositus.
Pekka: ”Petri Tammisen Muita hyviä ominaisuuksia. Kuunneltiin juuri Petri Tamminen -kuunnelmakin.”
Joel: ”Meinasin just sanoa, siitä mäkin tykkään tosi paljon. Myös Knausgårdin Taisteluni, Richard Fordin tuotanto, sekä Pete Townsendin ja Stingin omaelämäkerrat ovat puhutelleet viime aikoina.”
Teksti ja kuvat: Eero Tarmo