Skrillex lisätty Flow’n tähtikatraaseen

Yhdysvaltalainen Skrillex saapuu tähdittämään Flow Festivalin ohjelmistoa.

Festivaalin muita uusia kiinnityksiä ovat kokeellisen musiikin The Other Sound -kokonaisuutta täydentävä ranskalainen High Wolf ja MixRadio Music Hallissa nähtävä eteläafrikkalainen St. Lucia. Champagne Barissa nähdään joukko kotimaisia DJ-konkareita Erkon ja Harvestin johdolla.

Ohjelmistoon on tullut myös kaksi muutosta: The Other Sound -ohjelmistoon lukeutuva brittiläinen saksofonisti Evan Parker siirtyy Flow’n ohjelmassa sunnuntailta lauantaille. Norjalaisyhtye Kakkmaddafakka on puolestaan perunut keikkansa.

Yhdestoista Flow Festival järjestetään 8.−10. elokuuta Helsingin Suvilahdessa.

Soundin Arttu Tolonen kirjoitti Skrillex-aiheisen kolumnin vuonna 2012. Lue teksti alta.


Kateissa: Sukupolvien välinen kuilu

Olen hukannut jotain itselleni tärkeää. Uutta ja tärkeää.

Löysin sen vasta 2009 loppupuolella, vuosia kestäneen itsepintaisen etsinnän jälkeen. Se aukeni edessäni kauniina ja ylittämättömänä kun näin YouTubessa broke­NCYDEn videon. Freaxxx ei ollut millään muotoa ensimmäinen kerta, kun törmäsin todella paskaan musiikkiin, mutta se oli ensimmäinen kerta kun en yksinkertaisesti ymmärtänyt, mistä oli kyse.

Kaikki yksittäiset osat – naurettavia kampauksia myöten – olivat tuttuja, mutta tapa, jolla ne oli yhdistetty taiteelliseksi kokonaisuudeksi, meni täysin yli ymmärryksen. Olin löytänyt sukupolvien välisen kuilun ja itseni sen vanhemmalta puolelta. Siis sieltä, missä ihmetellään nykynuorison typeryyttä. Ja se oli mahtavaa.

Ikävä kyllä hukkasin sen kyseisen kuilun YouTubessa. Jos kerron minne, ehkä voitte auttaa minua löytämään sen?

Amerikkalainen brostep oli mennyt minulta enimmäkseen ohi. Sen englanti­lainen, rytmimaailmaltaan aggressiivisempi variantti lienee nimeltään bruvstep. Dub-vaikutteiden sijaan siellä kolisee drum’n’bass.

Ei vain ole kiinnostanut tutustua. Ajattelin sen sijaitsevan siellä kuilun toisella puolella, crunkcoren, Talladega bench pressin sun muiden älyttömyyksien seassa. Sitten törmäsin tutun Facebook-seinällä Pinn Panellen soittamaan versioon Skril­lexin kappaleesta Scary Monsters And Nice Sprites.

Tekninen toteutus alkoi kiinnostaa, lähinnä kitaristin ja basistin ansiosta. Se pakotti paneutumaan musiikkiin ja kun tulin siihen tulokseen, että biisi on hyvä, aloin kuunnella alkuperäistä. Se oli tietenkin vielä huomattavasti kovempi kuin Pinn Panellen versio. Siitä matka jatkui Skrillexin muun oman materiaalin sekä remixien pariin. Jopa Kornille tehdyissä tuotannoissa oli komeata jurnutusta.

Muistaakseni kuulin Skrillexistä ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun hän oli myynyt Helsingin Circuksen loppuun alta aikayksikön. Tämä oli takuulla ensimmäinen kerta, kun näin suurta suosiota nauttiva artisti oli mennyt minulta kokonaan ohi. Sukupolvia erottavan kuilun toisella puolella olemiseen kuuluu olennaisena osana tietämättömyys nuorisoilmiöistä.

Skrillexissä on mielenkiintoista myös se, miten paljon häntä vihataan. Vaikea nähdä, mitkä elementit musiikissa ärsyttävät. Minulle Skrillex on kolahtanut paljon paremmin kuin vaikka Justice tai James Blake.

Tämän tunnustuksen jälkeen olen vaarassa pilata koko homman itseäni nuoremmille: mitä iloa on jostain Skrillexin diggailusta, jos joku kalkkis Suomessa tajuaa jutun? Missä se on? Ei kai minun tarvitse taas katsoa brokeNCYDEn videota.

En ehkä kestäisi.


Teksti: Arttu Tolonen