Twisted Sister -kitaristi: ”Foreignerista ja Judas Priestistä on tullut pelkkiä coverbändejä” – myös The Rolling Stones saa reippaasti kuraa niskaansa

Twisted Sisteristä tuttu kitaristi Jay Jay French on ottanut osaa kauhuteemaisessa Spooky Empire -kokoontumisessa järjestettyyn kyselysessioon ja saanut vastauksillaan monet klassikkobändien fanit takajaloilleen. Mies ei nimittäin mielipiteitään juuri kaunistellut kultakautensa yli jatkaneista yhtyeistä puhuessaan.

”[Judas] Priestin tyypit ovat 65–70-vuotiaita, Saxonin 80-vuotiaita. The Rolling Stonesit ovat ysikymppisiä. Keithin [Richards] ja Ronnien [Wood] kitaransoiton katsominen on kuin istuisi José Felicianon ja Ray Charlesin ajaman kiertuebussin kyydissä ja ilman GPS:ää – se on aivan hirvittävä kokemus. Mikäli Stonesit olisivat fiksuja, he palkkaisivat pari 25-vuotiasta jannua Nashvillestä, jotka osaavat soittaa heidän osuutensa, ja antaisivat näiden kahden raadon haahuilla ympäri lavaa ja käyttäytyä kuin Johnny Depp perhanan Pirates Of The Caribbeanissa.”

”He eivät vain kykene soittamaan. Ja minua vaivaa se, että he pyytävät lipuista 800 dollaria. Kun menet katsomaan The Eaglesia, siellä on sentään 45 tyyppiä lavalla, koska haluat bändin kuulostavan The Eaglesilta. Kun menet katsomaan Roger Watersia, siellä on 45 tyyppiä, koska haluat kuulla miltä The Wall oikeasti kuulostaa. Kuitenkin The Stones vaatii, että pääset huippukalliilla lipuilla katsomaan heidän mätänemistään livenä. Lisäksi he ovat vielä täysin surkeita.”

”Minua ottaa päähän, koska me teemme niin kovasti töitä ollaksemme täydellisiä joka ilta”, mies jatkaa. ”Olen seurannut heitä. Olen ollut Stonesin fani koko ikäni ja nähnyt heidät aivan huippuiskussa vuosina 1969, 1970, 1971 ja 1972. He olivat luultavasti planeetan kovin rockbändi.”

Seuraavaksi mies pääseekin Judas Priestin kimppuun. ”Katsokaa nyt Priestiä. K.K. [Downing] on sivussa — hän häipyi golffaamaan. Nyt Glenn [Tipton] on häipynyt. Se on hienoa. Nyt he ovatkin sitten käytännössä coverbändi.” Yleisön reagoitua miehen puheisiin äänekkäästi, French katsoi parhaaksi tarkentaa puheitaan. ”Ei, ei, ei… odottakaas nyt… en tarkoita sitä… tulen coverbändien maailmasta. Kun Twisted Sister aloitti baareista, niissä soittavat coverbändit olivat kovempia kuin biisien alkuperäiset esittäjät. Siksi me olimme niin suosittuja — siksi Rat Race Choir ja Stanton Anderson, jotka kolusivat baareja samaan aikaan kuin me — olivat niin suosittuja. Ne olivat niin kovia siksi, että ne olivat parempia kuin bändit, joita ne kopioivat.”

Niin, ja saahan Led Zeppelinkin vielä osansa miehen käsittelyssä. ”Ette edes tiedäkään, että Led Zeppelin oli niin kovassa laskusuhdanteessa vuoteen 1975 mennessä, että et voinut mennä heidän konsertteihinsa oksentamatta. He olivat niin huonoja! Et saanut Zeppelin-lippuja kaupaksi edes ilmaiseksi, mutta jos menit katsomaan Zeppeliniä coveroivaa Zebraa Long Islandilla, kuulit täydellistä Led Zeppeliniä. Jos kävit katsomassa Rat Race Choiria, kuulit täydellistä Pink Floydia ja Emerson Lake and Palmeria. Sillä oli merkitystä. Ymmärrän sen. Tajuan sen täysin. Kyse on coverbändistä. Sitä monet näistä bändeistä ovat. Foreigner on täysin coverbändi, sillä siellä ei ole enää ketään alkuperäisporukasta jäljellä.”

Mitähän mies mahtaa tuumia AC/DC:n nykytilanteesta?