Haastattelu: Maustetytöt ja pessimismin jalo taito – Karjalaisen sisarukset etenevät Göstan askelmerkein, itseironiaa säästämättä

Maustetytöt pokkasi tänä vuonna Soundin Master of Pulpets -tulokaspalkinnon. Anna ja Kaisa Karjalainen vierailivat palkinnon tiimoilta Soundin haastateltavina, ja juttua riitti muun muassa yhtyeen sanoitusten sielunmaisemasta. Lue katkelma haastattelusta tästä.
19.11.2019 11:25

Teksti: Antti Luukkanen

Nyt päästiinkin siihen ytimeen, josta Maustetytöistä kertovissa jutuissa on aina puhuttu. Pessimistisyyteen, ynseyteen, apeuteen. Tätä on yritetty analysoida, alleviivata ja ehkä vähän naureskellakin. Että ei kai nyt kenelläkään noin huonosti mene.

Sen kummemmin psykoanalysoimatta keskustelu on ollut hieman turhan dramaattista tai jopa alentavaa. Yhtyeen kappaleissa päähenkilöillä harvoin menee hyvin, mutta niiden itseironia jää totuttuun suomalaiseen tapaan näkemättä.

Lisäksi olisi hyvä asiaa tarkastella hieman laajemmastakin perspektiivistä. Vaalan naapurikunta Puolangan markkinointivaltteja on vuosittain järjestettävät Pessimistipäivät. Pohjoispohjalaiseen mielenlaatuun ei ole kuulunut joutavien höpöttäminen tai turhannauraminen. Täkäläisestä näkövinkkelistä tekoreipas musiikkikulttuuri on paljon vieraampaa.

– Osa ihmisistä arvostaa meitä tällaisenakin, Anna arvelee. – Vaikka on joku joskus kommentoinut, että miksi pitää olla noin negatiivinen. Ei jaksaisi kuunnella mitään valitusta.

Kaisa: – En ole koskaan ajatellut, että se olisi mitään ranteet auki -meininkiä. Toivottavasti sitä myös oppii ja kehittyy kirjoittajana, että osaa ilmaista niitä asioita myös… jotenkin fiksummin. Tai että kaikki ei olisi niin mustavalkoista.

Kaisa ei myönnä, että hänellä olisi tietoisia esikuvia tekstittämisessä. Toistuvasti esiin nostetun Leevi & The Leavingsin vaikutuksen hän kuitenkin tunnustaa.

– Sitä on tullut kuunneltua paljon. Jossain vaiheessa niin paljon, että ei ole ihme, jos se sieltä kuuluu.

Edellisenä iltana päättynyt keikkakesä vaikutti paperilla suorastaan hurjalta, sillä Maustetytöt soitti ympäri Suomen niin isoissa kuin pienemmissäkin tapahtumissa. Kaisa ja Anna eivät vaikuta kuitenkaan erityisen väsyneiltä (”Koko kesä sujahti ohi niin nopeasti. Tuosta vaan tuli 40 keikkaa soitettua”, Anna sanoo).

Enemmän mielessä siintää vanhojen kappaleiden sovittaminen uuteen kuosiin. Samojen vanhojen versioiden soittaminen alkoi jo kyllästyttää ja manageri Aki Roukala oli kieltänyt uusien kappaleiden soittaminen livenä, kun vielä vanhojakaan ei oltu julkaistu.

Vielä haastatteluhetkellä eletään siinä mielessä kummallista tilannetta, että Maustetytöiltä on julkaistu virallisesti vasta kappaleet Tein kai lottorivini väärin ja Se oli SOS, jotka julkaistiin digijulkaisun lisäksi nopeasti loppuunmyytynä vinyylisinglenä. Materiaalin vähyys on aiheuttanut sen, että Youtuben vanhat keikkataltioinnit ovat keränneet hurjan määrän katselukertoja. Ihmisillä on selkeästi ollut halu kuunnella teiltä kaikki mahdolliset biisit.

– Hirvittää miten ne kestää kuunnella sitä Youtubea, Kaisa puuskahtaa.

– Itse kun katsoo muutaman sekunnin, niin ei jumalauta, tältäkö me kuulostetaan livenä.

Ehkä muut kuuntelevat sitä vähän eri korvin.

Kaisa: – Kyllä se aina ihmetyttää. Eilenkin huomasin keikalla, että eturivissä joku tyttö lauloi kaikki biisit läpi, vaikka kaksi biisiä niistä on julkaistu.

Vaikka artisti ei olekaan vastuullinen kappaleistaan kuin itselleen, niin pelottaako, että laulut merkitsevät kuulijoilleen liian paljon? Että ne otetaan elämän ohjenuoriksi.

Kaisa: – Enemmän mua hirvitti, kun oltiin täällä Vaalassa soittamassa. Siellä oli kaikki opettajat ja sukulaiset paikalla, niin kyllä siinä hirvittää laulaa Halpaa kaljaa ja reseptivapaita särkylääkkeitä. Ei sellaista mahdollisuutta miettinyt, kun sen biisin on tehnyt.

Anna: – En ole osannut ajatellut, että joku kiinnittää niihin kappaleisiin niin paljon huomiota. Eilen joku tuli keikan jälkeen sanomaan, että hänelle nämä biisit on tosi tärkeitä, kun on ollut rankkaa. Tosi hienoahan se on, mutta ei sitä voi oikeasti ajatella.

– Eikä sekään tullut mieleen, että joku ajattelee, että biisit kertoo suoraan jonkun elämästä. Ei ne ole sillä lailla edes tositarinoita, että nämä kertoo mun elämästä. Kaikkihan ne on sekoitus fiktiota ja faktaa, omaa ja muiden elämää, kaikkea mahdollista, Kaisa kertoo.

Lue koko haastattelu Soundista 9/19.

Lisää luettavaa