Omilla varjoisilla poluillaan aina viihtynyt Taneli Jarva on tullut Soundin lukijoille aiemmin tutuksi muun muassa Sentencedin, The Black Leaguen ja Poison Whiskyn riveistä.
Nyt luvassa on kuitenkin jotakin muuta kuin punkin räminää tai metallin kirskuntaa, sillä T. Jarva & The Dark Placen helmikuun alussa ilmestyvän Post Festum -debyyttialbumin koti lymyilee samettisessa, tummassa ja savuisessa alt.country / folk noir -maailmassa.
– Ajatus soolotuotannosta oli kytenyt pitkään, mutta loppuvuodesta 2018 alkoi tuntua oikeasti siltä, että aika on kypsä. Nappasin seinältä sisustuselementtinä kymmenisen vuotta olleen akustisen kitaran, ja kirjoitin yhdeltä istumalta Calamity-biisin. Samassa inspiraation puuskassa tein pari muutakin kappaletta eli A Drunkard’s Prayerin ja The Crossroads’ Songin, Jarva kertoo.
Eipä aikaakaan, kun mukaan liittyi kitaristi Sami Hassinen (Sleep Of Monsters, Blake).
– Opettelimme varhaisia keikkoja varten muun muassa Tom Waitsin, Mark Laneganin, Nick Caven, Tuomari Nurmion ja Siekkareiden kappaleita. Jossain vaiheessa tajusin meidän kokeilleen noin neljääkymmentä lainabiisiä, ja silloin tuli päätös omaan materiaaliin keskittymisestä. Ne omat kappaleet on nyt koottu Post Festum -otsikon alle.
– Samin panosta täytyy alleviivata. Hän on tehnyt suuren osan kitara-aihioista, eikä tätä juttua olisi tällaisena olemassakaan ilman häntä. Olisi vain mies, seinältä poimittu kitara ja kourallinen raakileita, hymähtää Jarva.
– Kappaleiden rakentaminen tapahtuu varsin simppelisti. Kun innostun jostain Samin ideasta, kaivan arkistoista sopivan tekstiaihion, ja kehittelen siihen laulumelodian. Sitten äänikuvaan lisätään mitä lisätään. Debyyttilevyn purkitukset tapahtuivat Espanjassa, ja siellä tapahtui yllättäen melkoisia taikoja.
– Halusin nauhoittaa materiaalin yhdellä kerralla jossain muualla, sillä ajatuksena oli vangita levylle tietty paikka ja hetki. Ajatuksena oli myös välttää sitä, että raitoja työstetään maailmanloppuun asti kotisohvalla.
– Pääsiäisenä 2022 mentiinkin Malagan lähistölle Reinin Kartsan autotallistudioon. Se oli ensimmäinen reissu pandemian jälkeen – tai oikeastaan sen aikana – ja se oli kaikin puolin fantastinen kokemus: punaviiniä, hyvää seuraa ja suhteellisen tummavireistä musiikkia Andalusian auringon alla.
– Mielenkiintoista on se, että vielä Malagaa kohti reissatessa olin siinä uskossa, että biisit toteutetaan simppelisti kahden kitaran voimin. Tuotantoportaaseen kuuluneet Reini ja Jukka Puurula olivat kuitenkin sitä mieltä, että kappaleissa on potentiaalia johonkin monisävyisempäänkin. Kun sitten saavuin mestoille Samin kanssa, Mikko Kaakkuriniemi oli yllättäen ehtinyt taltioida rumputaidetta kaikkiin biiseihin. Puurula taas vetäisi erään studiopäivän päätteeksi kappaleiden pystybassoraidat paikalliselta psykobilly ryhmältä lainatulla läskärillä. Nämä olivat niitä hetkiä, jolloin koko projekti sai ihan uuden suunnan. Aloin itsekin miettiä, että tässähän voi olla ainesta vaikka mihin!
– Mitä taas albumin soundimaailmaan tulee, niin en voi liikaa kiittää Puurulan näkemystä. Ilmava ja orgaaninen lähestymistapa sopii täydellisesti kappaleiden tunnelmaan ja teemoihin.
Albumin otsikko Post Festum on käännettynä ”juhlien jälkeen”.
– Löysin termin Hugo Simbergin samannimisestä teoksesta. Kun omaan päänsisäiseen kaaokseen lisätään yksi globaali pandemia, väistämätön ekokatastrofi, yleinen poliittinen sekasorto ja eskaloituva maailmansota, niin ainekset vähän universaalimpaankin tulkintaan ovat toki olemassa. Ehkä juhlat ovat totta tosiaan ohi!
Seuraavat askelmerkit ovat selvät: Post Festumin materiaalia on mahdollista kuulla elävänä.
– Toivottavasti päästään piipahtamaan erilaisiin tapahtumiin ja soittopaikkoihin ympäri Suomea. Tähän mennessä ollaan esiinnytty esimerkiksi country- ja doom metal -festareilla, joten skaala on mieletön!
Teksti: Timo Isoaho
Haastattelu on julkaistu Soundissa 1/24.