”Ilon juhlan laulujen ja laahaavan kivirekimusisoinnin risteyttäminen kiinnosti” – Viikatteen ”hieman erilainen joululevy” juhlii merkkipäivää

Mikä on kaikkien aikojen erikoisin joulujulkaisu? Jaa-a. Vaihtoehtoja on toki monia, lähtien ilmavaivoista ja edeten sieltä koirahommiin, Venomiin, G.G. Alliniin ja ties mihin kummajaisiin ja outoiluihin.

Laajasta tarjonnasta huolimatta eräs omaehtoisimmista jouluteoksista on Viikatteen Vuoden synkin juhla. Albumi julkaistiin näihin aikoihin vuonna 2001 – siis aika lailla tasan viisitoista vuotta sitten, joten lienee enemmän kuin paikallaan muistuttaa tämänkin teoksen olemassaolosta. Eräs umpihangessa tarpovan pitkäsoiton arvostettavimmista puolista on se, ettei sillä ole mitään tekemistä meidän aikoinamme kovin kaupalliseksi muuttuneen hömpötysjoulun kanssa.

Muun muassa Spotifysta löytyvä albumi käynnistyy aseistariisuvasti: Sylvian joululaulun (säv. Karl Collan) raskassoutuinen melodia ja Zacharias Topeliuksen avausrivi (”Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan”) luovat tunnelman, joka saattaa lohduttomassa hartaudessaan pudottaa polvilleen kovemmankin kaverin. Sen jälkeen kivireki kolistelee eteenpäin yhdeksän muun kappaleen verran.

Vuoden synkimmän juhlan 15-vuotispäivän sekä ensi viikolla käynnistyvän Viikatteen ja Kotiteollisuuden Joulupipari 2 -kiertueen (siitä enemmän täällä) kunniaksi otimme suoran yhteyden Kaarle Viikatteeseen, joka ilahdutti meitä jouluisilla tarinoillaan. Hiljentykäämme kuuntelemaan.

Mikä on unohtumattomin saamasi joululahja?

– Erään kaverin kanssa on jo vuosia ollut tapana lahjoittaa toiselle markkinoiden halvin ja samalla huonoin konvehtirasia. Yhtenä vuonna Riesa (nimi muutettu) vei homman kokonaan uudelle potenssin tasolle, sillä hän oli avannut rasian jo valmiiksi ja syönyt sieltä parhaat palat pois. Olipa hieno teko! No, viime vuonna annoin hänelle lahjaksi märän tulitikkuaskin, ja joulupäivänä tulikin viesti: ”Jotenkin tavallista viileämpi tämä joulusauna…”

Mikä on pahiten pielessä joulussa vuosimallia 2016?

– Varmaan sama kuin muissakin jouluissa. Normaali meinkinkihän on sellaista, että hyväosaiset virtsaavat vähävaraisten kolehtikuppeihin ja paholainen hämmentää joulupataa sinä sivussa.

Onko joulu todellakin vuoden synkin juhla?

– Eihän se ole. Ja kyllä sitä oikeaa joulutunnelmaa ja -rauhaa löytyy edelleen monen ihmisen sydämestä. Kysy vaikka patologilta.

Millaisia ajatuksia Vuoden synkin juhla -albumi herättää sinussa nykyään?

– Se on selkeästi Viikatteen toinen pitkäsoittoalbumi eli siellä mennään tyylillä ”tunne edessä, taidot vähän taaempana”. Mutta koska tunne ratkaisee niin punainen lanka välittyy edelleen.

Miksi päätitte aikoinaan julkaista joululevyn?

– Mieltä kutkutti ilon juhlan laulujen ja laahaavan kivireen kiskomiseen verrattavan musisoinnin risteyttäminen. Siihen aikaan ei tainnut vielä olla kovin paljon pop- ja rockpuolen joulujulkaisuja, joten V:n joululevy ei sinänsä ollut minkäänlainen vastaveto kaiken maailman kauheuksille.

Albumin kappalekavalkadi tarjoaa niin omaa materiaalia kuin covereitakin.

– Lainanumeroiden tietynlainen jylhyys viehätti. Omat sävellykset taas valmistuivat ilman mitään erityisen jouluista ajattelumallia ja ne edustavatkin Kaarle Viikatteen ”yleistä sävelkynää” vuosimallia 2001. Tekstipuolella tuli toki pureuduttua vähän jouluisempiin aiheisiin.

Jouni Hynynen vierailee Suojelusenkeli-kappaleessa. Saiko Koti-Viikate-Teollisuus tavallaan alkunsa jo tuolloin?

– Ei. Aikoinaan kesäkaronkassa Messilässä puhuin Hynyselle suunnitelleeni Suojelusenkeliä tulevalle joululevylle. Jouni taas huomautti kaavailleensa ko. kappaletta KT:n ohjelmistoon. Totesin siihen, että tulehan sitten laulamaan.

– K-V-T taas syntyi vasta vuonna 2012, kun tarvitsimme sinappihuntua Joulupipari 1 -kiertueen päälle (sinappihuntu tarkoittaa tässä tapauksessa yhteissingleä, joka soi tuolla alempana).

Soittaako Viikate tulevalla joulu(pipari)kiertueella kappaleita Vuoden synkin juhla -albumilta?

– Emme ole treenanneet niitä, joten tuskinpa vaan. Ehkä niiden tulkitsemisen aika koittaa viiden vuoden päästä, jos innostumme julkaisemaan joululevystä erikois-special-juhla -painoksen parikymppisten kunniaksi. Jos näin käy niin silloin Vuoden synkin juhla ilmestyy stereofonisen näkemyksen lisäksi myös entistäkin ankeampana mono-versiona.

Long Play julkaisi aikoinaan Vuoden synkimmästä juhlasta pienen painoksen vinyyliversion. Mikä on alkuperäisen levyn arvo tänä päivänä?

– Kitaristimme Arvo liikkuu näissä keräilijäpiireissä ja mies kertoi esimerkiksi Noutajan valssin sekä Kaajärven rantojen ensipainosten vaihtavan omistajaa noin kahdeksalla kympillä. Synkkiksestä on otettu vuosien mittaan maltillisia lisäpainoksia, mutta kyllähän se orkkisversio varmasti useamman muutaman kympin maksaa. Levynkeräilijät ovat outoa porukkaa…

Otetaan tähän loppuun vielä joulutunnelmia aiheen liepeiltä: