Hittien hämärillä syrjäkujilla – Kaarle Viikate järjesti viime vuosien makoisimmat listajyrät

Levykokonaisuuksien arvon tunnustava muusikko latasi tiskiin kymmenen 10-lukulaista hittibiisiä, joihin on ihastunut.

Viikate vuosimallia 2016.

Sunnuntait ovat soittolistoja varten.

Onko hittien kuunteleminen syntiä? Entä niiden tekeminen? Kylillä huudellaan, että albumi olisi formaattina menettämässä merkitystään, kuolemassa jopa. Päätimme kysyä XII Kouvostomolli -pitkäsoiton (2016) vastikään julkaisseen Viikatteen nokkamies Kaarlelta, mitä mieltä hän on tällaisista puheista.

Onhan tuo vähän niin, että singlehitti on kuin jäinen neljän sentin ravintola-annos, joka on helposti omaksuttavissa ja parhaimmillaan heilahtaa täydellä paisuvalla otsaan. Albumikokonaisuus taas on pitkään ja ajatuksella tammitynnyreissä tuotettu audiotisle, joka valmistuttuaan siemaillaan hartaudella ja pitkäjänteisesti nautiskellen. Molemmille on ehdottomasti pimeät syrjäkujansa, joilla ei ole turvallista kulkea yksin. Fyysisen ja ajatuksen voimalla kulkevan formaatin välille on mielestäni turhaa kehittää vastakkainasettelua. On totta, ettei cd:n myynneillä rakenneta enää kivilinnoja merenrantatonteille, mutta vähintäänkin levyt ovat edelleen henkistä pääomaa kenen tahansa hyllyssä, Kalle tuumii.

Halusimme heittää herra Viikatteelle pienen haasteen ja pyysimme häntä laittamaan järjestykseen kymmenen suosikkihittiään viimeksi kuluneiden viiden vuoden ajalta.

Ohessa siis kymmenen kaupallisesti menestynyttä tai muuten vain hitikästä, vuosina  20102015 julkaistua kappaletta, joilla niiden esittäjät ostivat paikkansa Kallen levyhyllystä.

1. Ghost: He Is (Meliora, 2015)

Viime vuonna ilmestynyt universuminpitävä ajaton klassikko. Piste.

2. Samuli Putro: Arktiseen limboon (Tavalliset hautajaiset, 2012)

Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun itse musiikki ajaa tämän hepun tekstien ohi. Jotka nekään eivät ole yhdentekevät.

3. Pariisin Kevät: Saari (Kaikki on satua, 2012)

Ensivaikutelma liian laihojen slipoveriheppujen kitinästä oli oikea, mutta mitä sitten, kun kappaleet ovat pesunkestäviä uudemman suomipopin kulmakiviä.

4. Witchcraft: Ghosts House (Legend, 2012)

Kauhea yllätys, että Ruotsissa osataan myös naurettavan hitikäs Sabbath-vyörytys.

5. J. Karjalainen: Mennyt mies (Et ole yksin, 2013)

Loisteliaan länkkäri-Jukkis-trilogian jälkeen suoraan nyrkkiraudalla mainstreamin jyhkeään leukaan. Taustalla kovin kuviteltavissa oleva bändi. Laika Boogie Machine!

6. Ghost: Ghuleh / Zombie Queen (Infestissumam, 2013)

Ruotsin tosikoimmat keppostelijat todistivat neroutensa viimeistään tällä hienolla twisting hour -teoksella.

7. Adele: Skyfall (007 Skyfall, 2012)

Klassikkotunnussävelmien palkintopallille itsensä heilauttaminen ei ole pikkujuttu.

8. Lasten Hautausmaa: Tuulipuut (Lasten hautausmaa, 2015)

”Uutta” verta Kouvolasta. Ilmavaa kuin pellavainen tyynyliina sementtisäkin päällä. Mahtavaa päästä samoille keikoille huhtikuussa.

9. Slayer: Repentless (Repentless, 2015)

Vanha kehno oppi vanhat temppunsa uudelleen. Ei voi kuunnella hymyttä. Yammy!

10. Viikate feat. Topi Sorsakoski: Hautajaissydän (Hautajaissydän, 2010)

Ainut oma ralli tällä listalla. Tästä olen edelleen ylpeä. Mestarin solistisuoritus vetää yhä hiljaiseksi.

Kuuntele Kaarle Viikatteen hittilista tästä:

Lopuksi viikon soittolistavieraamme siteeraa erästä muinoin esitetyn kotimaisen tv-sarjan hahmoa:

Jos Jumala olisi halunnut meidän kuuntelevan stereomusiikkia, hän olisi luonut meille kaksi korvaa.