Kenen levylle kiiruhtavat niin Axl Rose, Slash kuin Roger Glover vierailemaan, kun kutsu käy?

Michael Schenkerillä on aihetta juhlia. Saksalainen kitaristi olisi voinut tehdä urallaan paljon vääriä valintoja, mutta oikeiden tienhaarojen valitseminen oikeissa paikoissa on johtanut siihen, että hänen ajoistaan UFO-yhtyeen riveissä on jäänyt historiaan valtava nippu kompromissittomia rockbiisejä. Nyt ne saavat juhlavan muodon uudella kokoelmalla.
30.9.2024 10:24

Veljensä Rudolfin johtamassa Scorpionsissa uransa teininä startannut Michael Schenker liittyi UFO-yhtyeeseen ja sävelsi sille ensimmäiset kappaleensa jo 50 vuotta sitten. Ehtii saada paljon aikaan, kun liittyy kansainväliseen bändiin jo 17-vuotiaana ja tarttuu heti toimeen.

Phenomenon-albumi (1974) julkaistiin 50 vuotta sitten. Se sai minut ajattelemaan, että olisi hienoa juhlistaa jotenkin näitä vuosikymmeniä, erittäin vahvalla saksalaisella aksentilla englantia murtava Schenker iloitsee elokuisena torstai-iltana. 

Samaan hengenvetoon hän hymähtää, että monet UFO-albumien uudelleenjulkaisut ovat olleet huonoja.

– En pidä siitä yhtään, ettei missään remastereissa ollut edes kappaleiden sanoja tai varsinkaan kansivihkossa tekstejä, joissa voisin kertoa, mistä niissä albumeissa on kyse, miten ne syntyivät tai mikä merkitys niillä on itselleni ja kuulijoille.

Schenker sanoo, että vuonna 1979 julkaistu Strangers In The Night oli paljon enemmän kuin kokoelma – se on yhtyeen parhaanakin julkaisuna pidetty live-albumi. Tavallinen kokoelma ei tullut kyseeseen nytkään. 

– Ensinnäkään, minulla ei ole oikeuksia läheskään kaikkiin omiin kappaleisiini ja toisekseen, mikään ei olisi väsyneempää kuin tehdä kokoelma parhaista UFO-kappaleista, joten keksin aika nopeasti, millaisen juhlajulkaisun teen. Päätin, että äänitämme parhaat UFO-kappaleet uudelleen ja tributoimme niitä samaan aikaan.

– Kiitos UFO:n, olen tutustunut elämäni aikana aivan uskomattoman lahjakkaisiin ihmisiin, jotka ovat olleet paitsi tärkeitä ystäviä ja tärkeitä kollegoja, niin myös he ovat kertoneet minulle UFO:n merkityksestä heidän uriinsa. Kutsuin liudan upeita muusikoita ja laulajia mukaani äänittämään parhaita UFO-kappaleita uuteen uljaaseen muotoon.

Michael Schenkerin mainitsemat ”juhlavieraat” eivät ole ihan ketä tahansa soittokavereita.

Vieraslista saa varmasti kenen tahansa rock-fanin puntit tutisemaan: Axl Rose, Slash, Kai Hansen, Roger Glover, Joey Tempest, Biff Byford, Jeff Scott Soto, John Norum, Dee Snider, Joel Hoekstra, Joe Lynn Turner, Carmine Appice, Adrian Vandenberg, Michael Voss, Stephen Pearcy ja Erik Grönwall ovat merkittävissä rooleissa eri kappaleissa.

Schenker tosin nauraa, että tilanne eskaloitui tällaiseksi kuin vahingossa ja vieras kerrallaan.

– Olin äänittämässä kitaroita, kun (Ratt-laulaja) Stephen Pearcy käveli ohitse studiossa ja huikkasi, että mahtavaa nähdä Michael, rakastan UFO-kamaa ja minähän huudahdin tietenkin takaisin, että jos näin on, niin tule laulamaan levylle!

– Slashin ollessa äänittämässä kitarasooloa Mother Mary -kappaleeseen hän naurahti kertoneensa Axl Roselle vierailevansa levylläni, ja Axl oli vauhkoontunut, että jos hän ei saa laulaa Love To Love -kappaletta, niin sitten sitä ei kyllä saa laulaa kukaan muukaan. Axl äänitti lopulta kolme kappaletta, joista juuri Love To Love oli paras.

– En tuntenut Kai Hansenia (Gamma Ray, Helloween) ja Erik Grönwallia (H.E.A.T., Skid Row), mutta kun sana tästä UFO-albumista alkoi kiiriä levy-yhtiössä, he kertoivat minulle, että muutamat kaverit tulevat studioon milloin vain, jos saavat olla mukaan tällaisella levyllä. Rakastin heti Gamma Rayn musiikkia ja Erik vasta löikin minut ällikällä, joten kutsuin heidätkin.

Vaatimattomuus ei kuulu Michael Schenkerin luonteenpiirteiden repertuaariin. Ei ainakaan siinä mielessä, ettei hän tietäisi UFO-musiikin arvoa ja perintöä. Tästä huolimatta hän myöntää yllättyneensä vierailijoiden vyörystä.

– Kaikenlaiset ihmiset kuuntelevat UFO:n levyjä, mutta olen huomannut, että musiikkini kolahtaa jostain syystä vielä enemmän ihmisiin, jotka ovat itse muusikoita, soittavat jotain instrumenttia tai laulavat, Schenker arvuuttelee.

– Tiedän mistä tämä johtuu. Minä en koskaan halunnut olla tunnettu tai kuuluisa. Minulla ei ollut haaveita tulla rock-tähdeksi. Sen sijaan minä tein juuri sellaisia kappaleita kuin halusin ja soitin kitaraa siten kuin halusin. Minun tekemisistäni alettiin pitää juuri tuon jästipäisyyden, omaehtoisuuden ja jopa häikäilemättömyyden takia.

Tämän todettuaan Schenker sanoo, että jopa kappaleitaan enemmän muita muusikoita on innostanut hänen asenteensa. Se, että jos haluaa tehdä rockia omalla tavallaan, asia pitää tehdä näin, eikä kuunnella muita.

– Intohimo ja itsensä ilmaiseminen aidosti ovat kaikki kaikessa ja koska minä olen aina tehnyt asiat juuri noiden periaatteiden kautta, kukaan muu ei voi tehdä UFO-tyylistä musiikkia, koska on olemassa vain yksi minä.

– Olisin voinut valita tyystin erilaisen tien. Minulla on ollut mahdollisuuteni liittyä Ozzy Osbournen bändiin ja Aerosmithiin. Rockhistoria voitaisiin tuntea täysin erilaisena, jos olisin tehnyt niin. Voi jopa olla, että olisin tehnyt noissa bändeissä muutaman klassikkobiisin, mutta se olisi vienyt minulta vapauden ja tehnyt minusta onnettoman.

Mainittu rockhistoria olisi helposti voinut olla tyystin erilainen jopa nykymuodossaan, jos hän olisi antanut muiden kajota musiikkiinsa.

Saksalaiselta pääsee pitkä ja myhäilevä röhönauru sekä muutamia saksankielisiä sanoja naureskelun väliin, kun kysyn häneltä, miten monesti muut ihmiset, muusikot tai tuottajat ovat yrittäneet kajota Doctor Doctorin, Rock Bottomin, Natural Thingin, Lights Outin, Too Hot to Handlen tai Only You Can Rock Men kaltaisiin klassikkokappaleisiin.

– Ihan aluksi, kun olin alle parikymppinen, tätä yritettiin kovasti. Sitten minun taitoni alettiin panna merkille ja minua yritettiin ohjata tekemään vain yhtä asiaa. Tein tietoisen valinnan: en tee sopimusta ison lafkan tai managerin kanssa.

– En antanut vangita itseäni siihen ajatukseen, että menestystä yritetään maksimoida laskelmoinnin kautta, aina olisi yritettävä tulla isommaksi ja tunnetummaksi tai tehdä vuosikymmeniä samanlaisia levyjä. Tiesin jo nuorena, että tulen tekemään monenlaisia rockkappaleita, ja kuten nyt My Years With UFO -levyllä kuulette, niin olen totta vie tehnyt.

Tämä ajatus vahvistui Schenkerin päässä, kun UFO julkaisi Strangers In The Night -liven, Scorpions Lovedriven (1979) ja Michael Schenker Group debyyttinsä (1980). Nuori kitaristi päätti, että jos hän ikinä haluaa kirjoittaa vaikkapa kohtuuttoman juustoisen balladin, jättimäistä stadionrockia tai vaihtaa tyyliä totaalisesti, hän tulisi sen tekemään.

– Ajattelin asian niin, että jos annan bändini kasvaa isoksi, se tuo mukaan isot managerit, isot lafkat, ison bändin, paljon henkilökuntaa ja sitten olisin vastuussa heille kaikille, enkä voisi enää tehdä u-käännöksiä musiikissani.

– Bändielämää verrataan usein romanttisesti avioliittoihin. Minä näen asian niin päin, että bändeissä tapahtuu myös paljon eroja juuri sen takia, koska ihmiset kasvavat erilleen, tyytyvät miellyttämään muita ja lopulta molemmat osapuolet elävät epätyydyttävässä kompromississa. En halunnut ajautua musiikin maailmassa tähän tilanteeseen.

Schenker nauraa tietävänsä aina bändien sanoessa haastatteluissa, etteivät tee kompromisseja, kun nämä lausunnot ovat puppua. Kitaristi väittää, että maailmassa tehdään enemmän kompromissimusiikkia kuin omaehtoista taidetta.

My Years With UFO -albumin versiot UFO-klassikoista eivät juurikaan muuttuneet nyt uusien äänitysten myötä juuri sen takia, että Schenker teki kappaleet vain itselleen, vain omalla tavallaan ja täyden vapauden siivittämänä.

– Tietysti soitan hieman eri tavalla kuin ”silloin joskus” ja uudet vierailijat tuovat oman pikantin lisänsä kappaleisiin, mutta hei, en todellakaan halunnut lähteä tekemään mitään uusia moderneja sovituksia kappaleista, jotka olivat jo aikanaan vähän aikaansa edellä, uskaliaampia kuin monet aikalaisensa ja totta puhuakseni hemmetin hyviä biisejä.

– Minulla on lukemattomia kollegoja, jotka katsovat nyt historiaansa ja toteavat, että ovat aika tyytyväisiä tähän ja tähän kappaleeseen tai levyyn, mutta tekisivät kaiken nyt ihan eri tavalla. Minä taas tein kappaleeni jo aikoinaan juuri siten kuin halusin, en mielistellyt ketään ja siksi ne kappaleet olivat ja ovat yhä sitä mitä niiden pitääkin olla.

Tammikuussa 70 vuotta täyttävä Michael Schenker kuulostaa puhuessaan niin innostuneelta ja energiseltä, että hänestä voi aistia mainitun vapauden lietsovan häntä yhä inspiraatioon.

My Years With UFO -albumi on vain alkua. Schenker on ollut viime aikoina niin liekeissä, että luvassa on peräti kaksi uutta Michael Schenker Group -albumia. Yksi vuonna 2025 ja seuraava lähes heti perään vuonna 2026.

– Nyt kun tämä viisikymppiskokoelma on kertonut kaiken sen, mitä olen urallani tehnyt, seuraavat kaksi levyä tulevat näyttämään sen, mitä minä olen juuri nyt ja miten minä ilmaisen itseäni tällä hetkellä, Schenker summaa.

– Toisesta levystä piti tulla instrumentaalinen, mutta sitten kokeilimme muutamaa kappaletta laulajien kanssa, ja siitä muodostuikin ihan uskomaton levytys. Se on niin erilainen levy kaikkeen tekemääni verrattuna, että tulette taatusti yllättämään kaikki, jotka ovat kuunnelleet mitään tekemisiäni. 

– Kolmas levy taas tulee yhdistämään kaiken sen, mikä on ollut Scorpions-, UFO- ja Michael Schenker Groupin keskiössä: häikäilemättömän biisinkirjoituksen, jossa ei pidätellä yhtään mitään, vaan tehdään niin kovia hittejä niin tinkimättömästi ja pitelemättömästi kuin on vain ikinä mahdollista, kun päästää irti kaikista estoistaan. 

Teksti: Aki Nuopponen
Haastattelu on julkaistu Soundissa 8/24.

Lisää luettavaa