Kolme ikimuistoista kohtaamista – Michael Monroe kertoo parhaat Slash-muistot

Michael Monroe kertoi kolme suosikkimuistoaan hänen ja Slashin kohtaamisista.

Nuoret rokkarit Slash ja Mike

Slashin ja Michael Monroen tie on kohdannut vuosikymmenten varrella lukemattomia kertoja. Aina siitä lähtien, kun Hanoi Rocks toimi losangelilaisnuorten suurena innoittajana Guns N’ Rosesin alkutaipaleella. Rocktähdet kohtaavat jälleen ensi viikon torstaina 28.5. kun Slash saapuu konsertoimaan Helsingin Jäähalliin. Illan avaa itseoikeutetusti Michael Monroe. 

Pyysimme Monroeta kaivelemaan muistojaan ja kertomaan kolme mieleen jäänyttä kohtaamista Slashin kanssa.

– Parasta Slashissä ja hänen ystävyydessään on se, että kaikkina näinä useina vuosina, joina hänet olen tuntenut, hän on aina ollut sama lämmin, hyväsydäminen, todella kiva persoona – se ei ole koskaan muuttunut, oli tilanne sitten mikä tahansa, Monroe kuvailee ystäväänsä.  – Ja tietenkin hän on ehdottomasti kovimpia rokkareita ja kitaristeja mitä maa päällään kantaa!

Michael Monroe + Slash x 3

1. Sessio Record Plantissa

– Yksi elävästi mieleeni jäänyt aika oli kun Guns N’ Roses pyysi minua soittamaan blues-harppua ja saxofonia heidän Use Your Illusion -levylleen Los Angelesiin, jossa pidettiin Record Plant -studiota auki heidän levyntekonsa loppuun asti ennen sen lopullista sulkemista. Axl jopa asui yhdessä studion huoneessa siihen aikaan.

”Hän vaikutti olevan se, joka piti eniten hommaa kasassa”

– Oli kiintoisaa huomata, miten selkeä kuva Slashillä oli biisin Bad Obsession osista ja pääriffistä, joka minun tuli soittaa, ja miten hän vaikutti olevan se, joka piti eniten hommaa kasassa musikaalisena johtajana.

– En koskaan unohda, miten vaikuttunut olin, kun he soittivat minulle studion kontrollihuoneessa todella kovalla volyymillä ensimmäistä kertaa Live And Let Die -biisin tuoreeltaan miksattuna. Se kuulosti kyllä mahtavan ISOLTA ja täytyy myöntää, että olin todellakin blown away!

2. Hanoi Roses

– Mieleeni muistuu myös, kun vuonna 1993 Slash pyysi minua laulamaan coverversioon Steppenwolf-yhtyeen biisistä Magic Carpet Ride. Warner Brothers -levy-yhtiö oli pyytänyt sitä Coneheads -elokuvan soundtrackiä varten. Slashillä oli jo rumpalina projektille Kenny Aronoff, yksi maailman parhaista rumpaleista, ja minä ehdotin bassoon Sami Yaffaa, johon Slash suostui ilomielin.

– Äänitys tapahtui Lontoossa. Slahin ajatuksena oli tehdä biisi paljolti alkuperäisen version kaltaisena, mutta minä olin myös kaavaillut vähän erilaisempaa sovitusta siitä ystäväni Little Stevenin kanssa kotonani New Yorkissa. Esitin uuden sovitusideani biisistä Slashille ja hän päätti, että teemme molemmat versiot ja annamme levy-yhtiön päättää, kumpaa versiota haluavat käyttää.

”Molemmat biisin versiot kuulostivat loistavalta”

– Se oli aika huippuluokan bändi: Slash, Aronoff, Monroe, Yaffa. Slashin kanssa vitsailtiinkin että sen bändin nimi voisi olla vaikka kaikkien nimien etukirjaimista syntyvä ”The SAMYs” tai vaihtoehtoisesti ”Hanoi Roses” tai ”Guns N’ Rocks”.

– Slashin kanssa oli erittäin mielyttävää ja luovaa työskennellä studiossa ja molemmat biisin versiot kuulostivat loistavalta. Ja vielä kirsikaksi kakun päälle Slash soitti minulle vähän myöhemmin ja sanoi, että Warner Brothers oli valinnut elokuvaan käytettäväksi sen ehdottamani uuden sovitusversion, mistä olin tietenkin hyvin mielissäni.

3. Jengi sekosi sukkiinsa

– Yksi huippuhetkistä Slashin kanssa oli se, kun vuonna 2010 Ruisrockissa jammailimme Slashin keikalla We’re All Gonna Die -biisin lisäksi Hanoi Rocksin version Up Around The Bendistä yleisön suureksi riemuksi. Bändin pojat olivat jo etukäteen treenanneet biisiä ja käytiin vielä takahuonealueella läpi sen taustalaulut muutamia kertoja, säestäen sähkökitaroilla ilman vahvistimia.

”Tulee vieläkin kylmät väreet kun miettii sitä hetkeä.”

– Kun Slash sitten lavalla aloitti Up Around The Bendin alkuriffin, oli tunnelma aika melkoinen! Kun pätkää katso Youtubesta yleisöstä kuvattuna, kuulee vieressä olevien huudoista ja kommenteista, miten jengi suoraan sanoen sekoaa sukkiinsa. Tulee vieläkin kylmät väreet kun miettii sitä hetkeä.

– Myöhemmin samana kesänä, kun Japanissa Osakassa kävin hänen kanssaan feattaamassa biisisissä We’re All Gonna Die, satuin murtamaan kylkiluuni sen yhden biisin aikana – mikä oli tietenkin myös unohtumatonta.