Kymmeniä miljoonia levyjä myyneen ja erityisesti thrash metalin kehitykseen vaikuttaneen Megadethin ytimestä kuului viime vuonna suomalaisia metallisydämiä sykähdyttäviä uutisia. Muun muassa Wintersunin riveissä aiemmin vaikuttanut Teemu Mäntysaari pestattiin Megadethin väliaikaiseksi keikkakitaristiksi, kun yhtyeen edellinen kitaristi Kiko Loureiro joutui väistymään sivummalle perhesyiden takia. Vähän myöhemmin tuli vielä huomattavasti kovempia uutisia, kun Teemu Mäntysaari nimitettiin Megadethin uudeksi vakituiseksi kitaristiksi.
Mutta miten tähän hienoon tilanteeseen on tultu? Kysytäänpä tästä ja vähän muustakin tarinan päähenkilöltä.
Teemu Mäntysaari, milloin kuulit Megadethin musiikkia ensimmäisen kerran?
– Olin 11–12-vuotias, kun ystäväni lainasi minulle Cryptic Writings -albumin (1997). Kitarariffit tekivät heti vaikutuksen, ja innostuin kovasti Trustin, A Secret Placen, Vortexin ja Mastermindin kaltaisten kappaleiden yleisestä tunnelmasta.
Megadeth-kippari Dave Mustainen rinnalla on nähty monia maineikkaita kitaristeja.
– Todellakin! Megadethin musiikillinen perintö on valtavan hieno, ja kaiken perustana on Daven uniikki laulu- ja biisinkirjoitustyyli. Yhtyeessä vuosien saatossa soittaneet kitaristit ovat tietenkin tuoneet keitokseen omat mausteensa, ja tämä on johtanut entistäkin kiehtovampiin lopputuloksiin.
– Pari Megadeth-kitaristia on tehnyt minuun erityisen vaikutuksen. Yhtyeessä vuosina 1990–2000 soittaneen Marty Friedmanin eksoottinen ja melodinen soittotapa jaksaa ihastuttaa, ja erityisesti hänen fraseerauksensa sekä tapansa valita kiehtovia nuotteja ovat omaa luokkaansa.
– Mitä enemmän olen kuunnellut Chris Polandin aikakauden (1984–1987) Megadethia, sitä enemmän olen innostunut hänen ”jazzahtavasta” ja esimerkiksi Allan Holdsworthista vaikuttuneesta soitosta. Polandille täytyy antaa erityistä tunnustusta myös hänen legato-soitosta sekä vibran käytöstä.
Edeltäjäsi Kiko Loureiron koti on Suomessa. Tunsitko hänet jo ennen näitä ”Megadeth-kuvioita”? Entä mitä ajattelet hänestä soittajana?
– Tiesin Kikon asuvan pääkaupunkiseudulla, sillä meillä on joitakin yhteisiä ystäviä. En kuitenkaan tuntenut häntä sen kummemmin ennen kesää 2023.
– Olen seurannut Kikon uraa jo pitkään, ja hänen taitonsa olivat tiedossani jo ennen kuin hän liittyi Megadethiin vuonna 2015. Kiko on yksinkertaisesti loistava soittaja, ja kunnioitan häntä suuresti.
Miten sinusta sitten tuli Kiko Loureiron seuraaja Megadethissa?
– Se on varsin pitkä tarina. Kaikki alkoi viime heinäkuussa, kun sain Kikolta puhelun. Mikään ei tuolloin ollut varmaa, mutta Kiko kertoi tilanteen olevan sellainen, että hän saattaa jättäytyä pois Megadethin tulevalta syyskiertueelta henkilökohtaisten syiden takia. Sitten Kiko lisäsi, että Dave sekä Megadethin managementin edustajat haluaisivat tutustua soittotyyliini lähemmin. Opettelin sitten saman tien muutamia kappaleita, kuvasin soittovideoita ja lähetin ne USA:han. Kului joitakin päiviä, ja sitten Dave pirautti minulle oikein lämminhenkisen puhelun. Hän kertoi vaikuttuneensa videoista, ja samalla sain myös kuulla enemmän Kikon sekä bändin tilanteesta. Mutta kuten sanoin, tilanne oli niin sanotusti elossa, eikä minulle osattu vielä varmuudella sanoa, että tarvitaanko palveluksiani tulevalla kiertueella.
Aloitko kuitenkin ottaa Megadethin biisejä haltuun kaiken varalta?
– Joo, melkeinpä saman tien. Aluksi treenasin biisejä korvakuulolta sekä erinäisten livevideoiden avulla. Opettelin ensin biisien rakenteet ja uppouduin sitten syvemmälle yksityiskohtiin.
– Kun sitten sain kokonaisia kappaleita haltuun, kuvasin soittoani taas videolle ja lähetin pätkät Daven tarkastettavaksi. Tämän jälkeen pureuduimme biisien yksityiskohtiin Zoom-yhteyden avulla. Kävin myös Kikon luona, ja hän näytti kappaleiden saloja omasta puolestaan. Samalla Kiko kertoi minulle Megadeth-leirin ”käytännön asioista”, ja tämä olikin erittäin hyödyllistä jatkoa ajatellen.
Kun muistelet tätä treenivaihetta, tekivätkö jotkut kappaleet sinuun aivan erityisen vaikutuksen?
– Kun aloin paneutua biiseihin, yleinen huomioni oli heti sellainen, että kaikista Megadethin nykyisen livesetin biiseistä löytyy todella hienoja juttuja. Jos kuitenkin nostan esiin joitakin yksittäisiä kappaleita, niin kyllähän Tornado Of Souls ja sen legendaarinen soolo on todella kovaa kamaa. Entä ne kaikki mahtavat riffit Holy Wars… The Punishment Due -kappaleessa? Se on aikamoista tulitusta.
Milloin tapasit muut bändin jäsenet ensimmäisen kerran?
– Megadeth soitti viime kesänä Wacken Open Air -festivaalilla, ja Dave kutsui minut paikan päälle. Paikalla oli myös Marty Friedman, sillä hän toimi Wackenin-keikalla erikoisvieraana muutamassa kappaleessa. Kokemus oli kaiken kaikkiaan todella hieno.
– Wacken järjestettiin elokuun alussa, ja minulla oli jo silloin periaatteessa koko Megadeth-setti hallussa. Vedin kin sitten yhden biisin bändin kanssa festarin soundcheckin aikana ja soitin muiden herrojen kanssa myös ”jammailuhuoneessa” backstage-alueella. Jatkoimme treenisessioita muutamia viikkoja myöhemmin Zürichissa, kun yhtye esiintyi Riverside-festivaalilla Sveitsissä.
Ensimmäinen Megadeth-keikkasi tapahtui Albuquerquessa 6. syyskuuta. Mitä nousee mieleen, kun palautat ajatukset niihin hetkiin?
– Lensin Yhdysvaltoihin pari päivää ennen rundin starttia. Soitimme debyyttikeikkaa edeltävänä päivänä koko setin läpi, ja homma tuntui olevan hallussa.
– Kaikki oli tietenkin erittäin jännittävää ja tavallaan jopa surrealistista, mutta minulla oli silti luottavainen olo. Megadethin teknikot ja kaikki muutkin paikalla olleet lähipiirin ihmiset olivat erittäin ystävällisiä ja kannustavia, ja tämänkin vuoksi oma fiilikseni oli… yllättävänkin rento.
– Muistan elävästi hetket juuri ennen Albuquerquen-keikan alkua. Suljin silmäni, hengitin muutaman kerran syvään ja päätin soittaa hyvin – ja nauttia lavalla olemisesta. Sitten mentiin, ja homma sujui oikein mainiosti.
Millaista palautetta sait muilta Megadethin jäseniltä?
– Hyvin positiivista… Ja se tuntui tietenkin todella hienolta. Pidimme myöhemmänkin kiertueen aikana muutamia palavereja, ja kävimme läpi keikkoihin ja soittamiseen liittyviä asioita. Sain niiden aikana joitakin vinkkejä hienosäädettävistä asioista, ja se oli ehdottoman hyödyllistä ja toki myös inspiroivaa.
Kuinka pitkään kiertueen täytyi edetä, että aloit tuntea olosi täysin kotoisaksi Megadethin kitaristina?
– Kuten aiemmin sanoinkin, niin fiilis oli todella hyvä alusta asti. Lisäksi ensimmäiset Megadeth-keikkani tapahtuivat hyvin erilaisissa paikoissa – sisäareenalla, ulkoilmassa ja kasinon uumenissa – ja tätä kautta sain arvokasta kokemusta aivan erilaisista olosuhteista. Loppukiertueen aikana ei tullutkaan enää suuria yllätyksiä keikkapaikkojen suhteen.
Mikä on ollut kaikista parasta Megadeth-diggareille soittamisessa?
– On ollut suurenmoista nähdä eri sukupolvista koostuvien fanien – todellakin pikkulapsista isovanhempiin! – nauttivan keikoista omilla tavoillaan. Jotkut eläytyvät todella tiukasti ja laulavat mukana jokaisen sanan, toiset riehuvat hulluina ja kolmannet kuuntelevat musaa hymy huulilla, päitään nyökytellen. Ylipäänsä tuntuu ihan uskomattomalta, että saan nousta nuoresta asti diggailemani yhtyeen kanssa estradeille ja soittaa faneille näitä legendaarisia biisejä.
Millaisia fiiliksiä sinulla oli rundin päättyessä?
– Toki tuntemukset olivat hieman katkeransuloisia, sillä kiertueen lopussa oma mahdollinen jatko Megadethin kitaristina ei ollut vielä selvillä. Mielessä siis käväisi sekin vaihtoehto, ettei yhteistyö näiden hienojen herrojen kanssa enää jatku. Toki olin samalla älyttömän kiitollinen ja onnellinen sen vuoksi, että olin päässyt osaksi Megadeth-koneistoa – ainakin hetkeksi.
– Rundi päättyi Aftershock-festivaalille Kalifornian Sacramentoon. Kun keikka alkoi, aurinko oli juuri laskemassa taivaanrantaan, ja näky oli aivan suurenmoinen. Onneksi myös esiintymisen jälkeinen aikataulu oli varsin väljä, eikä kenelläkään tuntunut olevan kiire minnekään. Oli mahtavaa hengailla rennosti niin muiden bändin jäsenten kuin teknikoiden kanssakin.
– Kun sitten palasin kotiin, ehdin viimein asettaa tapahtuneita asioita kunnolla perspektiiviin. Aloin silloin ymmärtää, miten huiman opettavainen periodi oli juuri jäänyt taakse. Tuolloin myös tajusin, että ajanjakso aiemmin mainitusta Kikon ensimmäisestä puhelusta kiertueen päättymiseen asti oli ollut niin äärimmäisen kiireinen ja työntäyteinen, etten ollut ehtinyt kertaakaan kunnolla pysähtymään ja miettimään asioita. Samalla kun ”katselin taakse”, teki myös mieli nipistää itseään kerran tai pari – siis varmistua siitä, että olen todellakin hereillä. Hah hah!
Sitten hieman myöhemmin selvisi, ettei Kiko enää palaa bändin riveihin. Samalla sinusta tehtiin Megadethin virallinen jäsen.
– Jos katson asiaa vain omalta kannalta, niin uutinen oli tietenkin suurenmoinen. Jo tähänastinen matka on ollut todella hieno, enkä luonnollisestikaan malta odottaa, mitä tuleman pitää!
Teksti: Timo Isoaho
Artikkeli on julkaistu Soundissa 1/24.
