”Michael Monroen uusin albumi on varsin hyvä”, tuumaa Darkthronen Fenriz – Norjan äärimetallisuuruus haastattelussa

Fenriz kuvassa vasemmalla.

Darkthronen rumpali Fenriz keskusteli Soundin Timo Isoahon kanssa ja kertoi hieman yhtyeen uusimmasta albumista sekä vanhoista merkkiteoksista. Nousipa esille myös sellainen aihe kuin Hanoi Rocks.

Kolbotn-legenda Darkthronen leirissä on oltu kiireisiä, sillä reilun kolmen viime vuoden aikana Fenriz (rummut) ja Nocturno Culto (kitara, basso, laulu) ovat julkaisseet kolme studioalbumia: Old Star (2019), Eternal Hails (2021) ja äskettäin ilmestynyt Astral Fortress.

– Itse asiassa tahti olisi voinut olla vielä tiiviimpikin, sillä nauhoitimme Eternal Hailsin ennakoitua myöhemmin. Siinä oli kaikenlaista studiosäätöä, sillä pitkään käyttämämme kasiraitainen Necrohell II -paja, joka fyysisesti sijaitsi kolbotnlaisessa pommisuojassa, joutui käyttökieltoon, aloittaa Fenriz.

– Menimme sitten oslolaiseen Chaka Khan -studioon, ja se olikin ensimmäinen kerta viiteentoista vuoteen, kun työskentelimme niin sanotussa oikeassa studiossa. Eternal Hails -sessio oli mainio kokemus, ja päätimme purkittaa myös Astral Fortressin samassa paikassa. Nauhoitimme levyn jo lokakuussa 2021, joten materiaali joutui odottamaan julkaisua yli vuoden.

– Haluaisin itse julkaista nauhoitukset saman tien. Olen viime aikoina tehnyt joitakin haastatteluja A Blaze In The Northern Skyn 30-vuotispainoksen tiimoilta, ja toimittajat ovat kyselleet minulta vuodesta 1992. Ongelma on siinä, että kirjoitimme Blazen materiaalin jo keväällä 1991, joten sen levyn yhteydessä ei oikein voi puhua vuodesta 1992.

Entä jos kysyn muistoja pian kolmekymppiseen Under A Funeral Mooniin liittyen? Sehän julkaistiin helmikuussa 1993.

– Niin, Under A Funeral Moonin sävellystyö alkoi syksyllä 1991 ja materiaali nauhoitettiin kesällä 1992. Kun levy lopulta ilmestyi, se oli meille ikivanha juttu, naurahtaa Fenriz.

– Esimerkiksi soundien ruuvaaminen oli mielenkiintoista, sillä kitaroiden oli tarkoitus kuulostaa “ampiaispesän surinalta”. Emme tainneet jäädä tavoitteesta kovinkaan kauaksi. Muistan myös, että maalasimme kasvomme studiosessioiden ajaksi. Pitihän fiiliksen olla kohdallaan!

Puhutaanpa myös uudesta Astral Fortress -albumista.

– Ideoista ei ollut pulaa. Eikä tule olemaan jatkossakaan, sillä minulla on ainakin 68 uutta riffiä odottamassa tulevia sessioita. Riffejä vain tulee ja tulee… Tykkään katsoa televisiosta esimerkiksi ampumahiihtoa, ja kehittelen siinä samalla ideoita. Useimmiten hyräilen aihion talteen puhelimeen, ja testaan sen toimivuutta kitaralla vasta myöhemmin. Nykyään tuntuu siltä, että mitä tahansa kirjoitankin, se kuulostaa vain ja ainoastaan Darkthronelta. Tilanne on ollut tällainen Arctic Thunder -albumista (2016) lähtien.

– Eräs uuden levyn avainbiiseistä on The Sea Beneath The Seas Of The Sea. Se kuulostaa täsmälleen siltä, miltä halusin Darkthronen soundaavan varhaisina vuosina 1987 tai 1988. Emme niihin aikoihin osanneet tehdä tällaisia kappaleita, mutta paremmin myöhään kuin ei milloinkaan. Astral Fortressin kansi on mahtava.

Kertoisitko siitäkin?

– Kuvan otti kolbotnlaisessa Canoon-yhtyeessä soittava ystäväni. Mies työskentelee opettajana, ja hän lähti eräänä talvipäivänä luistelemaan paikallisen järven jäälle luokkansa kanssa. Astral Fortressin kansi on otettu tuon liikuntatunnin aikana, ja kannen hahmo on eräs luokan tytöistä. Pidän siitä, että kuvaan on ikuistettu täydellisen aito hetki.

Käytkö itse luistelemassa järven jäällä?

– En, mutta hiihtämässä käyn kyllä. Joskus jäät ovat ritisseet alla uhkaavan oloisesti, mutta en ole ainakaan vielä pudonnut veteen. Hyvät ihmiset, olkaa varovaisia!

Viimeinen kysymys… Olet tunnetusti kova Hanoi Rocks -fani. Oletko vilkaissut YouTubesta yhtyeen comeback-konserttia?

– En ole yleisesti ottaen kovinkaan kiinnostunut livejutuista, enkä ole katsonut Hanoin keikkaakaan. Mutta aiheeseen liittyen: Michael Monroen uusi albumi I Live Too Fast To Die Young on varsin hyvä. Pidän erityisesti levyn selkeästä soundimaailmasta, sillä se ei ole liian moderni vaan sopivan oldschool!

Teksti: Timo Isoaho
Haastattelu on julkaistu Soundissa 11/22.