Täytit keväällä viisikymmentä. Millaiselta merkkipaalulta se tuntuu?
– On tässä vähän epätodellinen fiilis. Mihin kaikki aika on mennyt? No, onneksi ne ”mitä aiot tehdä isona” -kysymykset vähenevät koko ajan. Se juna, että tekisin elämässäni jotain ihan muuta, taisi mennä jo.
– Olin juuri yhden kaverin tasavuosijuhlissa, ja Abhorrence vetäisi siellä muutaman biisin. Kyllä se tuovanhan liiton death metalin soittaminen on vaan älyttömän hauskaa… Bileissä myös nauratti, että on sitä tullut oltua sellaisillakin viisikymppisillä, missä ei ole soitettu örinämusaa.
Onko vuonna 2012 uudelleen kasatulla Abhorrencella suunnitelmia?
– Tavoitteena on se, että saataisiin jonakin päivänä tehtyä täysimittainen studiolevy – bändin debyyttialbumi siis. Ei kai tässä mitään kiireitä ole, kun Abhorrence on kuitenkin perustettu 80-luvulla.
Keskustellaanpa viimein myös päivänpolttavasta aiheesta eli ensimmäisestä soololevystäsi. Operoit taiteilijanimellä Bjørkø, ja debyyttialbumi Heartrot ilmestyy joulukuun alussa.
– En ollut aiemmin ajatellut, mikä sukunimeni on ruotsiksi. Björkö kuulosti hauskalta, mutta halusin siitä vähän ”metallisemman”, ja sehän hoitui norjalaisilla ø-kirjaimilla.
– Muistan miettineeni jo joskus 2005, että oman levyn julkaiseminen voisi olla hauskaa. Taisin silloin ajatella, että levy voisi ilmestyä omien nelikymppisten kunniaksi. No, myöhästyin vain kymmenellä vuodella!
Heartrot on hyvin monipuolinen albumi.
– En pitkään aikaan päässyt itseni kanssa yhteisymmärrykseen levyn linjasta. Kun pandemia sitten sulki maailman ja aloin kasata albumia toden teolla, päätin tarkoituksella tehdä täysin linjattoman kokonaisuuden. Ajatuksena oli se, että valmistelen kymmenisen erilaista biisiä ja lyön ne nippuun yhden otsikon alle.
– Työskentelin intuition varassa. Pyysin mukaan esimerkiksi Waltterin (Väyrynen, rummut) ja Laurin (Porra, basso), sillä he tulivat ensimmäisenä mieleen. Nino Laurenne taas tuli messiin äänittäjäksi ja tuottajaksi, sillä olen tuntenut hänet jo lapsuudesta asti.
– Kun biisit löysivät muotojaan, aloin kuulla päässäni, että tähän biisin sopisi sellainen lauluääni, ja tuohon taas tuollainen. Jatkoin intuitiolinjalla, ja kysyin ensimmäiseksi mieleen tulleilta solisteilta, että lähtisivätkö he messiin. Vain yksi kieltäytyi, ja hänelläkin oli hyvä syy.
Mukana ovat esimerkiksi Carcassin Jeff Walker, Dimmu Borgirin Shagrath, Mariska ja Ismo Alanko. Skaala on suorastaan mieletön.
– Hevi puhutteli eniten, mutta olen ollut myös kova Sielun Veljet -fani jostain 12-vuotiaasta asti. Haettiin Dekadenzistä hiusvärejä ja heiluttiin sitten ympäriinsä oranssitukkaisina!
– Kun sitten kirjoitin yhtä soolobiisiä, sen työnimi oli Siekkarit. Toki mietin Ismoa laulajaksi, mutta en todellakaan uskonut hänen lähtevän mukaan. Mutta päätettiin yrittää ja laitettiin hänelle kappaleen demo. Taisi mennä kolme päivää, ja Ismolta tuli valmiit lauluosuudet. ”Jotenkin innostuin”, hän kommentoi. Kuvattiin myöhemmin myös video, ja Ismo totesi siellä, ettei hän ole ikinä ennen kirjoittanut laulumelodioita ja sanoituksia valmiin pohjan päälle.
– The Heartroot Rots -sinkkubiisissä taas ääntelee Jeff Walker. Lähetin Jeffille musan ja sanoitukset, ja olin siinä luulossa, että hän tekee sovitukset itse. Sitten eräänä päivänä olin jälkikasvun kanssa laskettelemassa, ja Jeff laittoi yllättäen viestiä: ”Olen menossa pian studioon ja tarvitsen lopulliset laulukoordinaatit”. No, örisin sitten demolaulut keittiön pöydän ääressä, ja aamupuuroa syönyt poikani katseli touhua aika ihmeissään. Isä vähän työskentelee!
Teksti: Timo Isoaho
Lue haastattelun aiemmat osat alapuolelta löytyvistä linkeistä.
Artikkeli on julkaistu Soundissa 10/23.
