Muistokirjoitus: Keith Flint – keulakuva, joka sai kokonaiset stadionit villiintymään

AOP

Musiikkimaailma on surrut tänään Keith Flintin kuolemaa. "The Prodigyn näkyvimpänä osana hän jää historiaan yhden aikakauden ikoniksi", kirjoittaa Ari Väntänen.

Prodigyn laulaja ja keulakuva Keith Flint on kuollut. 49-vuotias muusikko löydettiin menehtyneenä kotoaan Lontoosta.

Itä-Lontoossa syyskuussa 1969 syntynyt Keith Flint tuli valinneeksi elämälleen suunnan vuonna 1989, kun innostui kehumaan rave-klubilla levyjä soittanutta Liam Howlettia hyväksi dj:ksi. Ihastuttuaan Howlettilta saamaansa mixtape-kasettiin Flint ehdotti, että Howlett ryhtyisi esiintyväksi artistiksi ja ottaisi hänet tanssijakseen. Prodigy pyörähti käyntiin, ja pari vuotta myöhemmin XL Recordings sainasi sen.

1990-luvun puolivälin jälkeen Keith Flint astui taustalta etualalle. Prodigyn kolmannella albumilla The Fat of the Landilla oli neljä hänen laulamaansa biisiä, muun muassa bändin tunnetuimpiin lukeutuvat kappaleet Firestarter ja Breathe. The Fat of the Land oli valtava menestys. Moni musiikkilehti on nostanut sen julkaisuvuotensa ja jopa -vuosikymmenensä parhaiden albumien joukkoon, ja levy on myynyt maailmanlaajuisesti yli kymmenen miljoonaa kappaletta.

Flintillä oli vahvasti osuutta Prodigyn lopulliseen läpimurtoon. Hänen paasaava laulutyylinsä ja friikki big beat -punkkarin imagonsa jättivät lähtemättömät jäljet miljooniin verkko- ja tärykalvoihin. Varsinainen äänihuuliakrobaatti Flint ei ollut, mutta hän ruumiillisti Prodigyn soundin vaistonvaraisesti ja nerokkaasti. Psykoottinen katse, hurjat sarvihiukset, tanssijan notkeus ja ääretön karisma tekivät hänestä verrattoman keulakuvan. Sen kautta Flint oli mukana nostamassa raakaa elektronista soundia valtavirtaan. Prodigy-keulakuvan unohtumaton hahmo oli yhden vallankumouksen symboli.

Prodigy ei ollut Keith Flintin ainoa bändi. Vuonna 2003 hänen sivuprojektinsa Flint julkaisi Device 1 -nimisen albumillisen synkeää, metallista punk rockia.

Vaikka Prodigyn koki suurimman kaupallisen menestyksensä 1990-luvun lopulla, bändi pysyi aktiivisena: marraskuussa 2018 ilmestynyt No Tourists on sen seitsemäs studioalbumi ja Keith Flintin viimeiseksi jäänyt julkaisu. Hän laulaa albumilla biisit We Live Forever, Champions of London ja Give Me a Signal.

Musiikkiala muuttui Flintin ja Prodigyn uran aikana kovasti, samoin popkulttuuri, ja Prodigylle kävi niin kuin pitkän linjan bändeille käy: sen uudempia levyjä ei pidetty niin merkittävinä kuin ysäklassikoita, eivätkä ne kulttuurisesti ajatellen yhtä uraauurtavia olleetkaan. Samaan aikaan on sanottava, etteivät Flint, Howlett ja Maxim päästäneet konetta yskimään – uudetkin levyt ovat toimivaa kamaa.

Myöhempien aikojen Prodigy oli silti elementissään lavoilla, ja sitä ylistettiin vielä viime vuosinakin loistavaksi livebändiksi. Siitä piti huolen Keith Flint, rocktähti, joka pystyi helposti pitämään kämmenellään stadionyleisöjä.

Kuolema ei ole enää uutinen rockin ikääntyvässä maailmassa, mutta Prodigy-pyörremyrskyn lähtö vain 49-vuotiaana tuntuu pysäyttävältä ja kohtuuttomalta. Flintin bändikavereiden Liam Howlettin ja Leeroy Thornhillin tekemän Instagram-julkaisun mukaan Flintin kuolinsyy oli itsemurha.

Menetyksen ja sen syiden sijaan tuntuu paremmalta miettiä sitä, mitä maailma Keith Flintiltä sai. Prodigyn näkyvimpänä osana hän jää historiaan yhden aikakauden ikoniksi. Aikalaisille hänen hillitön olemuksensa osoitti, että toisinaan yli ampumalla osuu keskelle maalia. Lavaesiintyjänä hän näytti, että kun antaa musiikin voiman virrata lävitseen laimentamattomana ja estelemättä, syntyy jotakin unohtumatonta ja elämyksellistä.

Kuolemallaan hän kertoi, että musiikin voimien lisäksi olisi tärkeää osata kanavoida myös omia sisäisiä riivaajiaan.

Lepää rauhassa, Keith Charles Flint 17.9.1969–4.3.2019.

Ari Väntänen